Pääkirjoitukset

Velkaantumiselle ei näy päätä

Suomen talouskehitys on jo viiden vuoden ajan ollut ennakoitua heikompaa. Ylijäämäinen valtiontalous kääntyi miinukselle 2008 lopussa, eikä kahdeksan miljardin euron vuosittaista velkaantumisvauhtia ole saatu hidastumaan.

Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa koko ajan. Jos nykyvauhti jatkuu, EU:n mallioppilaana pidetty Suomi ylittää kasvu- ja vakaussopimuksessa määritellyn ylärajan, 60 prosenttia BKT:sta, kahden vuoden kuluttua.

Sen ylittämisellä voi olla merkittäviä seurauksia. Suomen kolmen A:n luottoluokitus joutuu vaaravyöhykkeeseen. Jos luottoluokitus heikkenee, nousevat lainojen korot.

Toistaiseksi Suomi on hyötynyt yleisestä korkotason alhaisuudesta ja hyvästä luottoluokituksesta niin, että valtion korkomenot ovat hurjasta velkaantumisvauhdista huolimatta pysyneet tai jopa alentuneet tasolta, joka vallitsi parhaina kasvun vuosina 2000-luvulla.

Prosentin koron nousu tekisi heti miljardin lisäloven valtion kukkaroon.

Suomi joutuisi myös EU:n ohjeistukseen siitä, miten maa saisi velkaantumisensa hallintaan.

Pahaa ei ole vain nykytilanne, vaan se, ettei valtion velkasuhde kansantuotteeseen käänny nykytoimenpiteillä laskuun. Joko on saatava kasvua aikaiseksi tai sitten pitää menoja karsia rajulla kädellä.

Talousennusteissa on ihan viime päivinä ollut positiivinen vire ja ensi vuodeksi arvioidaan yleisesti pientä kasvun vahvistumista.

Suomi-purren suunnan muutos vaatisi kuitenkin paljon ripeämpää talouden elpymistä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama kuuden puolueen hallitus kokoontuu elokuun lopulla puimaan ensi vuoden budjettia. Urakka on hikinen, sillä julkisen taloutemme uskottavuus edellyttää kurssin muutosta. Vyötä pitää kiristää.

Hallituksen poliittinen selkänoja kuitenkin natisee vaikealla hetkellä. Edes hallituspuolueiden omat kannattajat eivät luota, että Katainen joukkoineen saisi valtiontalouden raiteilleen.

Kokoomuslaisista sentään niukka enemmistö luottaa hallitukseen, mutta vasemmalla laidalla peräti 80 prosenttia on luottamuksensa menettänyt.

Samalla kun hallituksen pitäisi tehdä äänestäjien kannalta äärimmäisen kipeitä ratkaisuja, pitäisi suosiota kasvattaa.

Ainoa lohtu on se, että suomalaiset hyväksyvät vaikeatkin ratkaisut, jos heidät kyetään vakuuttamaan toimien järkevyydestä. Ainakaan toistaiseksi hallitus ei ole siihen kyennyt.

Viimeksi yhteisöveron alennusesitys meni pahasti pieleen, kun osa ministereistä hämmästeli julkisesti, että heidän saamansa tiedot veromuutoksen vaikutuksista olivat virheellisiä. Kansalaisille syntyi kuva, etteivät ministerit edes itse tiedä päätöksistään.

Miten he sitten pystyvät jatkossa vakuuttamaan äänestäjille ratkaisujensa siunauksellisuuden?