Pääkirjoitukset

Velkakierre saatava poikki

Kuuden hallituspuolueen puheenjohtajat, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja muutama keskeinen virkamies valtiovarainministeriöstä yrittivät tiistaina muotoilla yhteistä näkemystä, kuinka valtion velkaantumisen kierre katkaistaan ja millä aikataululla välttämätön sopeutus tehdään.

Kyseessä oli hallituksen ja opposition ensimmäinen yhteinen virallisluonteinen tapaaminen. Parhaillaan sairauslomalla oleva keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on muutaman kerran jo tarjonnut yhteistyön kättä hallituksen suuntaan. Oppositiojohtajan tarjous on koskenut taloudenhoidon ohella kompuroiden etenevää sote-uudistusta. Sitä ja vaikeuksissa olevaa kuntarakenneuudistusta keskusta tarjosi teemoiksi myös tiistain neuvotteluihin.

Itse asiasta, velkaantumisen lopettamisen välttämättömyydestä Suomessa vallitsee luja yksituumaisuus poliittisen kentän laidasta laitaan. Sen sijaan menetelmistä ja siitä, kuinka kolmen miljardin euron sopeuttamistoimet jaksotetaan, vallitsee erilaisia näkemyksiä, myös hallituksen sisällä.

Siitä, onko hallitus tosissaan tarjotessaan yhteistyötä oppositiolle, ei ota selkoa oikein kukaan. Toisaalta avunpyyntö tulkitaan helposti heikkouden ja epätoivon ilmaisuksi. Se voi olla myös poliittista kaukonäköisyyttä. Kun oppositiolle on ainakin tarjottu tilaisuutta osallistua ratkaisuihin, eikä se leikkiin ryhdy, sitä on helppo jälkikäteen muistuttaa tarjotun tilaisuuden torjumisesta ja vastuun pakoilusta.

Kannatusmittausten kärkitiloilla porskuttavilla oppositiopuolueilla, keskustalla ja perussuomalaisilla, ei ole tietenkään erityistä syytä lähteä hallituksen takuumieheksi ja sitoutua eduskuntavaalien jälkeisiin leikkauksiin. Vaikka puoluejohtajat eivät nyt niihin puumerkkiään piirräkään, samat ongelmat löytyvät varmasti uuden hallituksen edestä täysin riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat vaalien jälkeen hallituspuolueita.

Kuuden puolueen hallituksella on tarvittavaa poliittista voimaa, eduskunnan enemmistön tuki takanaan viedä suuria päätöksiä läpi pelkästään omin voimin. Se ei siihen oppositiota tarvitse, sisäistä yhtenäisyyttä ja poliittista rohkeutta sitäkin enemmän. Toisaalta hallitus ei voi tehdä lupauksia seuraajansa puolesta. Jokainen hallitus kirjoittaa omin voimin ohjelmansa ja noudattaa sitä tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa.

Jo nyt on selvää, että uuden hallituksen edeltäjältään saama perintö ei ole kovin ruhtinaallinen. Valtiontalouden heikon tilan ja kasvaneen työttömyyden ohella se saa hoidettavakseen myös sote- ja kuntauudistusten toimeenpanon riippuen siitä, kuinka pitkälle nykyinen hallitus saa esityksiään eduskunnan hyväksymien lakien muotoon.

Suomen kansantalous on kahlannut syvässä kriisissä jo aivan liian pitkään. Mitään toimia, joilla koko yhteiskuntaa lamauttavasta surkeudesta pyritään eroon, ei pidä vähätellä. Parhaimmillaan tiistaina synnytettiin oloissamme uudentyyppistä poliittista kulttuuria.

Päivän lehti

3.6.2020