Pääkirjoitukset

Velkaraha hämärtää talouden kokonaiskuvaa

Pitäisikö Suomen velkaantua vielä huomattavasti enemmän – mikäli eurot laitettaisiin edes auttavassa määrin tarpeellisiin tulevaisuusinvestointeihin, ei käyttömenoihin?
Hillitön rahaelvytys on kriisien aikaan paikallaan, mutta nyt globaalia elvytystä tehdään myös nousukaudella. Kuva: JUSTIN LANE
Hillitön rahaelvytys on kriisien aikaan paikallaan, mutta nyt globaalia elvytystä tehdään myös nousukaudella. Kuva: JUSTIN LANE

Suomen talous kasvaa hienosti vuoden takaisesta, kuluttajien luottamus omaan talouteensa on kova, yrityksille satelee tilauksia, pörssikurssit tekevät ennätyksiä, asuntojen hinnat kipuavat ja pääministeri suunnittelee nelipäiväisiä työviikkoja kaikille halukkaille.

Tällaisten tietojen perusteella vaikuttaisi aivan siltä kuin Suomi voisi liittyä Norjan ja Sveitsin seuraan ylvästelemään taloussaavutuksillaan.

Totuus on, ikävä kyllä, varsin toisenlainen.

Hillittömän halpa velkaraha hämärtää kokonaisuuden, jota moni ekonomisti kutsuu holtittomaksi menoksi.

Totta on silti myös se, että koronakuopassa Suomi elvytti oppikirjojen mukaan; yritykset pysyivät pääosin pystyssä eikä työttömyys räjähtänyt kokonaan käsiin – eli valtio teki mitä tehtävissä oli.

Tässä kuussa kuluttajien luottamusindikaattori oli 4,0, kun se heinäkuussa oli 4,4 ja kesäkuussa 4,6.

Luottamus talouteen oli elokuussa edelleen hyvin vahvaa, sillä luottamusindikaattorin pitkän ajan keskiarvo on -1,7. Vastaavaan aikaan viime vuonna indikaattori sai arvon -5,1.

Vuosi sitten koronarokotteet olivat vielä jonkinlainen etäinen haave, vaikka niistä toiveikkaasti puhuttiinkin. Sittemmin on käynyt selväksi, että toimivien rokotusten ja vain rokotusten ansiosta yhteiskuntia voidaan avata.

Ja vain silloin myös talouselämä voi toimia edes likipitäen vanhan normaalin mukaisesti.

Koronakriisin aikana käytännössä kaikki valtiot ovat velkaantuneet tolkuttomasti.

Tarpeellinen ja syvällinenkin kysymys on, pitäisikö Suomen velkaantua vielä huomattavasti enemmän – mikäli eurot laitettaisiin edes auttavassa määrin tarpeellisiin tulevaisuusinvestointeihin, ei käyttömenoihin.

Tällaista ajattelua Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki jo käytännössä kuitenkin toteuttavat.

Kaiken lisäksi Brysselistä ei ole kuulunut huolta huomisesta Kreikan, Italian tai Espanjan suhteen. Näiden maiden rakenteelliset ongelmat tai pankkisektorin heikkoudet eivät ole kuitenkaan mihinkään kadonneet. Miinuskorkoinen raha hämärtää tehokkaasti entisen todellisuuden.

Menot