fbpx
Pääkirjoitukset

Venäjä on kahden kauppa

Venäjän “uusi” presidentti Vladimir Putin vannoi virkavalan kolmannelle presidenttikaudelleen tiistaina Kremlissä. Tilaisuuden puitteet olivat näyttävät ja ulkoinen loistokkuus muistutti tsaarinajan korskeasta kimalluksesta.

Ulkoiseen koreuteen Putinin kolmannen virkakauden alku sitten rajoittuukin, sillä hänen suosionsa on pohjalukemissa. Venäjän kansa ei hurraa uudelle presidentilleen, vaan osoittaa mieltään kaduilla.

Kansan tyytymättömyyttä lietsoo ensinnäkin tapa, jolla Putin nousi Venäjän johtoon. Hänellä on jo takanaan kaksi virkakautta ja perustuslain mukaan kolmannen kauden ehtona on välikausi. Vallattomana Putin ei sitäkään ollut, sillä hän toimi pääministerinä, kun “määräaikaiseksi” presidentiksi oli ensin junailtu Dmitri Medvedev. Miesten sopiman rotaation mukaan hän puolestaan siirtyy Putinin paikalle maan pääministeriksi.

Ulkopuolisin silmin siirrot eivät vaikuta kovin kansanvaltaisilta, jos kohta presidentinvaalit saivat jokseenkin puhtaat paperit kansainvälisiltä vaalitarkkailijoilta. Se, mikä Venäjällä vaikuttaa peräti luonnolliselta, tuskin kävisi päinsä muualla maailmassa.

Parivaljakon arki on loistokkaiden juhlien jälkeen harmaa ja ankea. Venäjän talous on rakenteiltaan edelleen epävakaa ja täysin riippuvainen öljystä ja sen maailmanmarkkinahinnan kehityksestä. Mikäli valtavat öljytulot syystä tai toisesta ehtyisivät, se lisäisi talousvaikeuksia ja kansan elintason vääjäämätöntä laskua. Se puolestaan varmistaisi, ettei kaksikon kansansuosio ainakaan kohenisi ja mielenosoitukset yltyisivät entistä kiivaammiksi.

Putin on jakanut kansan kahtia. Osa kannattaa häntä kiihkeästi ja osa puolestaan vihaa leppymättömästi. Vain yhdestä asiasta ollaan Venäjällä liikuttavan yksituumaisia, muutokset erityisesti maan talouselämässä ovat välttämättömiä. Teollisuuden tuotantokoneisto ja maatalous eivät vastaa 2010-luvun käsitystä modernista yhteiskunnasta.

Pääministerinä ollessaan Vladimir Putin käynnisti Venäjän asevoimien mittavan uudistamisen viime vuonna. Hajonneen Neuvostoliiton jäljiltä armeijan taistelukunto ja kalusto eivät ole olleet kuin haalea muisto entisistä suurvalta-ajoista. Putinin tavoitteena on uudistaa maan armeija perusteellisesti. Tavoite on vuodessa 2020, johon mennessä rahaa tarvitaan huomattavat 460 miljardia euroa. Kaikesta huolimatta Venäjä on edelleen ydinasevaltio, jolla on vahva rooli maailmanpolitiikassa.

Asevoimien varustelu ja aseteollisuuden modernisointi ei ole köyhässä maassa mitenkään mahdollista. Presidentti Putin ja pääministeri Medvedev ovatkin laskeneet kaiken öljykortin varaan. Jos vientitulot ehtyvät, kunnianhimoisille aseohjelmille voi heittää hyvästit ja paluu suurvallaksi suurvaltojen joukkoon venyy tai käy tyystin mahdottomaksi.

Vladimir Putinilla on edessään uransa vaikein presidentin virkakausi, jonka kestäessä Venäjän kohtalo määrittyy vuosikymmeniksi eteenpäin.

Menot