Pääkirjoitukset

Venäjä sotkee lapset ja pesuvedet

Jostakin kumman syystä Venäjä on ruvennut käyttämään lapsia ulkopolitiikan välineenä.

Suomessa ilmiö on tullut tutuksi huoltajuuskiistojen myötä. Nyt Venäjän liittoneuvosto on hyväksynyt lain, joka kieltää venäläislasten adoptiot Yhdysvaltoihin, ja presidentti Vladimir Putin vahvisti sen.

Kummallinen laki on vastaveto Yhdysvaltain päätökseen rajoittaa sellaisten venäläisten maahantuloa, joiden epäillään sekaantuneen niin sanottuun Magnitsin tapaukseen.

Sergei Magnits oli korruptiota tutkinut asianajaja, joka kuoli kolme vuotta sitten tutkintavankeudessa hämärissä olosuhteissa. Ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet viranomaisia Magnitsin kiduttamisesta.

Ja yhä hullummaksi juttu menee. Venäjällä alkoi välipäivinä oikeudenkäynti kuollutta Magnitsia vastaan. Tosin sitä jouduttiin heti kättelyssä siirtämään kuukaudella, kun Magnitsin asianajajat eivät ilmestyneet paikalle. Heidän mielestään oikeudenkäynti kuollutta ihmistä vastaan on laiton. Niin sanottu yleinen oikeustaju ja maalaisjärki lienevät samoilla linjoilla.

Lisäksi maalaisjärki on pulassa etsiessään jotakin järkeenkäypää yhteyttä kuolleen asianajajan ja venäläislasten adoptoimisen välillä. Lähinnä tulee mieleen sanonta lapsesta ja pesuvedestä.

Huomion kiinnittäminen muualle on toki aina ollut hyväksi havaittu keino pitää kansa tyytyväisenä tai ainakin pysymään nahoissaan aikoina, jolloin oman maan asiat antaisivat aihetta napinaan. Presidentti Putinin kansansuosio on tänä vuonna laskenut kuin lehmän häntä: tuoreen tutkimuksen mukaan ainoastaan 34 prosenttia venäläisistä enää luottaa häneen.

Valtoimenaan rehottava korruptio on tärkeimpiä syitä epäluottamukseen. Niinpä jonkin aikaa sitten koettiin sellainen ihme, että Putinin lähipiiriin kuuluvia korkeita virkamiehiä tuomittiin lahjusten ottamisesta, ja asiasta uutisoitiin näyttävästi maan mediassa.

Koska moinen ei Putinin aikana ole ollut tapana, julkinen näytelmä tulkittiin presidentin yrityksenä vakuuttaa kansa siitä, että korruptiota vastaan taistellaan tosissaan.

Putinin suosio on nojannut pitkälti talouskasvuun ja sen tuomiin hedelmiin. Venäjällä näyttää kuitenkin olevan edessään hidastuvan kasvun ajat, joten suosion ostaminen käy aiempaa vaikeammaksi. Korruption vuoksi myös valuuttapako Venäjältä vain kiihtyy.

Niinpä Putin taannoisessa linjapuheessaan korosti Venäjän ”kansallista ja henkistä identiteettiä” ja ”sisäistä voimaa” ja paheksui kansan henkisten siteiden löystymistä – kaikki sanontoja, joille on vaikea löytää konkreettista merkitystä.

Lapset ovat pieni sivujuonne tässä Putinin johtamassa näytelmässä, jonka päämääränä on presidentin ykköstavoite, maan vakauden säilyttäminen. Miten korkean hinnan maan kansalaiset ovat valmiita maksamaan tästä vakaudesta, on Venäjän tulevien aikojen tärkein kysymys.