Pääkirjoitukset

Venäjän talouspakotteille ei näy loppua

EU-maiden ulkoministerit päättivät maanantaina jatkaa Venäjälle Krimin miehityksen ja Ukrainan kriisin vuoksi asetettuja pakotteita. Viime kesänä aloitetun ja asteittain kiristyneen pakotelinjan on määrä olla voimassa ainakin puolisen vuotta, ensi vuoden tammikuun loppupuolelle.

Krimin tilanne on säilynyt kutakuinkin muuttumattomana heti sen miehittämisestä asti. Venäjä ei ole tehnyt elettäkään palauttaakseen niemimaan takaisin Ukrainalle.

Ukrainan kriisiin on etsitty ratkaisua jo moneen kertaan, mutta korkean tason kansainvälinen rauhanvälityskään ei ole tuonut pysyvää rauhaa. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Francois Hollanden junailema Kiovan sopimus ei ole kaikilta osin pitänyt, ja taistelut jatkuvat Ukrainan itäosissa.

EU:n talouspakotteista seuranneet Venäjän asettamat vastapakotteet eivät kohtele tasapuolisesti kaikkia jäsenmaita. Elintarvikkeiden vientikielto rasittaa erityisesti Suomen ja Baltian maiden maataloutta ja alan teollisuutta. Vihannesten ja hedelmien rajoitukset koskettavat esimerkiksi Puolaa ja muita keskisen Itä-Euroopan maita.

EU:n varoista on maksettu muun muassa maidontuottajille kompensaatiota alentuneiden tuottajahintojen takia, mutta rahasummat ovat lähinnä symbolisia eivätkä läheskään kata vastapakotteiden aiheuttamia menetyksiä.

Sadat suomalaiset meijerityöntekijät on irtisanottu, koska maitotaloustuotteiden vienti Venäjälle ei vedä, kotimaan kulutus ei kasva eikä vaihtoehtoisia vientimarkkinoita ole ponnisteluista huolimatta löydetty.

Pakotteet ovat heikentäneet Venäjän kansantaloutta, mutta ei niin paljon, että niiden alkuperäiset tavoitteet olisivat edenneet. Ulkomaisten elintarvikkeiden tuontikiellolla on ollut seurauksena se, että Venäjä on kehittänyt omaa tuotantoaan ja jalostustaan. Kun investoinnit tehdään vahvistamaan kansallista elintarviketuotantoa pitkäjänteisesti, saattaa käydä niin, ettei elintarvikkeiden itävienti enää palaudu entiselleen, vaikka pakotteet ja vastapakotteet joskus päättyivätkin.

EU-maiden rintama on pitänyt hyvin, eikä yksikään jäsenmaa ole livennyt siitä, vaikka sellainen olisi kansallisen edun mukaista. Siksi niille maille, joiden menetykset ovat suurimmat, pitäisi löytyä solidaarisuuden hengessä riittävät korvaukset menetyksistä.