Pääkirjoitukset

Verokiista jäi hallituksen pöydälle

Siinä
kävi kuten arvata saattoi. Kun pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus ei kyennyt sopimaan kannastaan eurooppalaiseen rahoitusmarkkinaveroon, asia jäi pöydälle pitkien keskustelujen jälkeen.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tehtäväksi jäi kertoa tilanteesta ensi viikolla EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa.

Suomen nouseminen Saksan ja Ranskan johtamaan verojunaan on kaikkea muuta kuin selvä. Hallituspuolueista kokoomus ja SDP ovat asiasta aivan eri mieltä, eivätkä mielipide-erot ole edes tasoittumassa.

Valta tässäkin asiassa kuuluu eduskunnalle, jonka päätettäväksi veroa on viemässä erityisen innokkaasti muun muassa kokoomuksen Kimmo Sasi.

Ainakin tällä hetkellä on vaikea uskoa, että eduskunnan enemmistö olisi valmis tukemaan esitystä rahoitusmarkkinaverosta.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että veron tarkka malli on kokonaan hämärän peitossa. Nyt otetaan kantaa vasta siihen, onko Suomi mukana valmistelemassa uutta veromuotoa.

Tässäkin asiassa on tilaa tulkinnoille, sillä ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) näkee jo valmistelun olevan puoltolause veron käyttöön ottamiselle.

Näin tuskin on. Ei yksikään valtio – eikä EU – voi näyttää vihreää valoa asialle, jolla ei ole tarkasti määriteltyä sisältöä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen asema ei ole EU-kokouksessa millään tavalla hankala, koska verokaavailut ovat vasta lähtökuopissa.

Suomella on kaiken lisäksi aikaa päättää kannastaan. Rahoitusmarkkinavero on saanut sen verran nihkeän vastaanoton, että nopeassa aikataulussa ei välttämättä kyetä päättämään edes sen suunnittelun aloittamisesta.

Saksan ja varsinkin Ranskan intoa selittävät paljon sisäpoliittiset paineet. Kyllä molemmissa maissa ymmärretään, että verosta sopiminen on vaikeaa yksin siksi, että Englanti on jo vastannut kutsuun jyrkän kielteisesti.

Verosta on paisumassa aivan liian suuri ongelma. Siihen kohdistetaan myös ylisuuria odotuksia: rahoitusvero ei ratkaise Euroopan, EU:n ja EU-maiden talousongelmia.

Veron tueksi haetaan perin löysiä perusteita. Esimerkistä käy vasemmistoliiton Kansan Uutiset, joka pääkirjoituksessaan arvioi veron yhdeksi keinoksi ”yrittää ottaa niskalenkkiä maailman talouden kaaokseen saattaneista markkinavoimista”.

Niskalenkiksi – edes sen yritykseksi – verosta ei ole. Maailman talouden kaaoksellekin on rehellistä hakea selitystä myös muualta kuin pahoiksi leimatuista markkinavoimista.

Euroopan talouskriisi on seurausta siitä, että poliitikot eivät ole kyenneet sopimaan talouspolitiikan ratkaisuista. Päättämättömyys on siirtänyt valtaa markkinavoimille.

Keskustelua rahoitusverosta on paikallaan jatkaa. Kysyä pitää yksin sitä, mitä mieltä olisi rasittaa rahamarkkinoita verolla juuri silloin, kun eurooppalaiset pankit kamppailevat talousongelmissa.