Pääkirjoitukset

Vihapuheen kannattajilla on oppimista tolkusta

Puolet kuntapäättäjistä kertoi tutkimuksessa vihapuheen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin.
Jopa nykyiset kansanedustajat reuhovat netin keskustelupalstoilla ja keksivät kaiken maailman inhottavuuksia, joita voi kollegalle ladella ja naureskella päälle. Kuva: Joel Maisalmi
Jopa nykyiset kansanedustajat reuhovat netin keskustelupalstoilla ja keksivät kaiken maailman inhottavuuksia, joita voi kollegalle ladella ja naureskella päälle. Kuva: Joel Maisalmi

Vihapuhe on vallankäytön väline ja uhkaa suomalaista demokratiaa. Tämä oli johtopäätös valtioneuvoston kanslian tutkimuksessa, joka julkaistiin perjantaina.

Eri puolueiden poliitikot jättävät siis osallistumatta julkisiin keskusteluihin, koska he pelkäävät vihapuheen kohteiksi joutumista.

Samaan aikaan tutkijat arvioivat, että vihapuhetta käytetään tietoisesti poliittiseen painostukseen.

Tutkimuksen tulokset ovat tietysti kansanvallan kannalta merkittäviä, huomionarvoisia ja maalaisjärjelläkin arvioituna hälyttäviä.

Kolmannes kuntapäättäjistä on ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena, ja kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Lienee sanomattakin selvää, että tällaiset lukemat ovat suorastaan käsittämättömiä.

Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteena olevan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.

Esimerkiksi Suomi-twitterin suulaimpien ja typerimpien nimimerkkien mielestä koko tutkimusasetelma ja kysymykset ovat tietysti vääriä, mutta kysyä sopii, kannattaako näin jatkaa. Pelissä on kuitenkin demokratia ja sen uskottavuus.

Sen menettämisen hinta olisi liian iso mitättömiin poliittisiin voittoihin nähden.

Silti jopa nykyiset kansanedustajat reuhovat netin keskustelupalstoilla ja keksivät kaiken maailman inhottavuuksia, joita voi kollegalle ladella ja naureskella päälle.

Valtiomiesmäisyyttä – eikä nyt puhuta sukupuolesta – saa siten välillä etsiä suurennuslasin kanssa, eikä sitä sittenkään oikein löydy.

Puolet kuntapäättäjistä kertoi tutkimuksessa vihapuheen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin, ja 42 prosentilla halu osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt.

Suomalaisen päätöksenteon arkitodellisuus näyttäytyy tutkimuksen valossa ankealta. Erimielisyydet kuuluvat olennaisesti demokratiaan, mutta maalittaminen tai halveeraaminen ei. Siinä olisi meillä oppimista.