fbpx
Pääkirjoitukset

Vihreät paljastivat ikioman kuplansa – Sunnuntailisä on monella aidosti elämisen ehto

On käyty helsinkiläisen kulmakuppilan ovella pettymässä: ei tippunut taaskaan cappuccinoa lepopäivän ratoksi, ja syynä ovat tietenkin salakavalan kalliit sunnuntailisät.
Vihreiden puheenjohtajan sijainen Iiris Suomela ja puheenjohtaja Maria Ohisalo Joensuussa lauantaina. Kuva: Lari Lievonen
Vihreiden puheenjohtajan sijainen Iiris Suomela ja puheenjohtaja Maria Ohisalo Joensuussa lauantaina. Kuva: Lari Lievonen

Vihreät olisi saanut pitää puoluekokouksensa Joensuussa koko lailla omassa rauhassaan, jos yksi asia ei olisi viikonloppuna noussut asialistalta ylitse muiden. Se ei ollut tällä kertaa kannabiksen laillistaminen, vaan suomalaisten työtätekevien sunnuntailisät ja niiden poistaminen. Oli ja – meni.

Lauantaina ehdittiin laajasti uutisoida, että vihreät ehdottaa sunnuntailisien poistamista. Jonkinmoinen kohuhan siitä keskellä suhteellisen lämmintä työmarkkinakevään viikonloppua nousi.

Vihreiden kelkka kääntyi jyrkästi yhdessä yössä, kun sitä vähän vauhdissa avitettiin.

Ehdotus oli huono ja toistaiseksi toteuttamiskelvoton sekä lisäksi käsittämättömän taitamattomasti ajoitettu, ei todellakaan mikään varsinainen vaalivaltti.

Vihreät ei tainnut ohjelmaluonnoksessaan oikein muistaa, missä hallituksessa istuu: punavihreässä. Jos pesäeroa demareihin ja vasemmistoon haluttiin, niin tällä sitä ainakin tuli.

Vihreiden puheenjohtajan sijainen Iiris Suomela oli tosin sunnuntaina yhteisöpalvelu Twitterissä jo valaistunut ja vakuutti, ettei “työntekijöiden asemaa Suomessa tule heikentää vaan vahvistaa. Etenkin julkista sektoria vaivaavat valtavat haasteet ja palkkakuoppa, jonka korjaaminen on tämän hetken kärkitavoite”.

Täydellisen takinkäännön oikeaan suuntaan hapuilevat perusteet veivät vihreitä edes vähän pois omasta kuplastaan, joka oli hetkeä aikaisemmin jälleen kerran paljastunut.

On käyty helsinkiläisen kulmakuppilan ovella pettymässä: ei tippunut taaskaan cappuccinoa lepopäivän ratoksi, ja syynä ovat tietenkin salakavalan kalliit sunnuntailisät.

Valitettavasti asia on monimutkaisempi – ja vakavampi – kuin kuppilan ovella on tullut mieleen: ennen sunnuntailisien mahdollista poistamista pitäisi ratkaista monen monta akuuttia sitkosolmua suomalaisilta työmarkkinoilta – ja samalla raivattava yrittämisen ja työllistymisen esteitä. Vihreäthän ei siitä vastuuta ottaisi, vaan siirtäisivät ongelman muiden päänvaivaksi.

Puolueen lopulta hylätyssä ohjelmaluonnoksen kohdassa kirjattiin, että tarkoitus on “hakea kolmikantaisesti malli sunnuntailisien uudistamisesta vastaaman paremmin tämän päivän tarpeita työntekijöiden kokonaisansioita laskematta”. Ehdotus perustuu täydellisyyttä hipovaan toiveajatteluun ja taivaanrannan maalailuun.

Juuri nyt ihan tavallisille, toisinaan vihreidenkin äänestämistä ehkä harkitseville ihmisille sunnuntailisä on usein aidosti elämisen ehto.

Työaikalakiin kirjattu korvaus mahdollistaa muun muassa monen nuoren ja opiskelijan pysymisen työelämässä ja kallistuvassa leivässä kiinni. Miten poistettavat sunnuntailisät siirrettäisiin heidän 0-tuntisopimuksilla kertyviin satunnaisiin kokonaisansioihinsa?

Työvoimapulaa pitää torjua, eikä erikseen synnyttää. Sunnuntailisät eivät ole ikiaikaisesti kiveen hakattuja, mutta ne houkuttelevat kiistatta ihmisiä töihin. Kyllä se kulmakuppilan osa-aikainen sunnuntaityöntekijäkin on jokaisen lanttinsa ansainnut.

Menot