Pääkirjoitukset

Viime hetken uhrautujia

Suomalaiset puolueet jättivät tiistaina ehdokaslistansa toukokuun eurovaaleihin. Jokaisen merkittävän puolueen piti ehdottomasti saada listansa täyteen eli haalia kokoon 20 ehdokasta. Muutamilla puolueilla urakka jäi viime tippaan.

Sosiaalidemokraatit odottivat lähes loppuun asti puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen ratkaisua. Kun hän aikoo pysyä kotimaan politiikassa, euroehdokaslistan täytteeksi uhrattiin puoluesihteeri Reijo Paananen. Kokoomuksen listan viimeinen ehdokas on kansanedustaja Tapani Mäkinen, joka lähti mukaan, vaikka ei ilmeisesti hätyyttele listan häntä nimekkäämpien ehdokkaiden vahvaa asemaa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen empi pitkään, mutta ryhtyi kuitenkin ehdokkaaksi varmistaakseen puolueelleen edes yhden parlamenttipaikan.

Suurista puolueista keskustalla ja kokoomuksella on molemmilla nimivahvat listat. Erityisesti keskustan ehdokaskatras edustaa EU-politiikkaa laidasta toiseen, sillä tarjolla parlamenttiin ovat komissaari Olli Rehn kuin ikuinen EU-kriitikko Paavo Väyrynenkin.

Kokoomus tarjoaa kahta ministeriään, joista vahvin läpimenijä on Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Kunta-, hallinto- ja viestintäministeri Henna Virkkusen polku Euroopan parlamenttiin on paljon kivisempi kuin ministerikollegallaan.

Sekä Perussuomalaisten että sosiaalidemokraattien listalta puuttuu molemmista ehdottomat kärkinimet. Mukana on nykyisiä euroedustajia ja kansanedustajia, mutta ei oikein sellaista, jonka voisi jo nyt varmuudella tietää läpimenijäksi. Perussuomalaisten listalta tämän puutteen olisi poistanut edellisvaalien ääniharava Timo Soini, mutta nyt puoluejohtajalla on jotakin muuta suunnitteilla.

Vihreiden vahvat nimet ovat nykyinen europarlamentaarikko Tarja Cronberg ja hallituksesta viime vuonna lähtenyt Heidi Hautala, molemmat kokeneita Brysselin kävijöitä.

Vaaleihin on aikaa enää kuutisen viikkoa eikä vaalitaistelu ole vielä edes alkanut. Puolueet ja ehdokkaat joutuvat rahoittamaan kampanjansa paljolti omin voimin tai lainarahalla, sillä poliittisen toiminnan sponsorit ovat viime vuosien kohujen ja jupakoiden jälkeen kovin vähissä. Toisaalta EU-parlamentti koetaan niin massiiviseksi ja etäiseksi, etteivät esimerkiksi yritykset tunne suurta paloa rahoittaa sinne pyrkiviä.

Koska rahaa vaalimainontaan ja suuriin tilaisuuksiin on vähän, ehdokkaan tunnettuudella on keskeinen merkitys erityisesti siksi, että vaalipiirinä on koko maa. Vaaleissa menestyvät kaikkien äänestäjien tuntemat politiikan ammattilaiset, nykyiset ja entiset ministerit. Maakuntasarjan poliitikoilla, täyte-ehdokkailla on nyt enintään paikallista mielenkiintoa, mutta eurovaalikokemuksen voi toki hyödyntää jo vuoden päästä eduskuntavaaleissa.

Vuoden 2009 europarlamenttivaalien äänestysprosentti oli Suomessa vain 40,3 prosenttia. Puolueiden, ehdokkaiden ja heidän tukiryhmiensä yhteinen tavoite on äänestysaktiivisuuden parantaminen. Se on yksin kansanvallan uskottavuuden nimissä aivan välttämätöntä.