Pääkirjoitukset

Viinaralli karkasi kauan sitten käsistä

Viinaralli yli Suomenlahden karkasi käsistä viimeistään silloin, kun Virosta tuli EU:n jäsen. Alkoholiverotuksen harmonisointi ei ole näköpiirissä unionissa.

Kulunut mainoslause on harvinaisen pätevä: sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan.

Alkoholi maksaa Virossa suomalaisen murjottavan verokarhun näkökulmasta kammottavan vähän. Eroa on yritetty kiriä umpeen Suomessa viinaveroa alentamalla, mutta surkeasti epäonnistuen. Nyttemmin on taas jouduttu vetämään korotussuunnitelmia takaisin häntä koipien välissä.

Johdonmukaisuus on hukassa, ja poukkoileva alkoholiverotus kiristää pelkästään suomalaisten hermoja.

Perustellutkin pyrkimykset valtion verotulojen turvaamiseksi ja alkoholinkulutuksen hillitsemiseksi ovat valitettavan lähtökohtaisesti tuomittuja epäonnistumaan.

Yrittää kuitenkin pitää: tuorein lakiesitys sisältää ohjeelliset tasot alkoholijuomien verovapaalle matkustajatuonnille EU-maista.

Valtiovarainministeriön perustelu on tuttu ja periaatteessa erinomaisen kannatettava: jokainen viinaveron sentti tarvitaan valtion tyhjyyttään ammottavaan kassaan. Alkoholiveron veropohja on pienentynyt viime aikoina jopa epätavallisen voimakkaasti: viinaralli on taas yltynyt yltymistään.

Toistaiseksi on vähintäänkin kiistanalaista, miten EU-säännöt suhtautuvat ilmeisesti pikavauhdilla voimaan saatettaviin määrällisiin rajoituksiin.

Jos sinänsä selkeitä vapaan tuonnin litramääriä säädetään, tulli joutuu pysäyttämään ja tarkastamaan matkustajia huomattavasti nykyistä enemmän. Se aiheuttaa turhia ruuhkia ja sopii erittäin huonosti ihmisten vapaan liikkuvuuden periaatteisiin. Niitäkin pitäisi EU:ssa kunnioittaa, vaikka todellisuudessa rajoituksia on lähes kaikilla rajoilla.

Alkoholin myynnistä ja kulutuksesta on tapana esittää tilastoja, joissa puhutaan kymmenistä miljoonista litroista 100-prosenttiseksi muutettua alkoholia.

Tilastot ovat emävaleitakin valheellisempia. Tilastoimaton tuonti on kasvanut lukuihin, joita voi vain arvailla. Kulutuksen kasvuluvuista ei todellisuudessa tiedä kukaan.

Viina ostetaan Virosta, mutta haitat hoidetaan Suomessa. Se ei edestakaisin tempoilemalla muuksi muutu. Hinta on kova, mutta se on maksettava. Viinaralli tuo vähintäänkin sosiaalisia ja terveyshaittoja sekä riivaa juomateollisuutta ja ravintolabisnestä.

Viron laivoilla seilaavien suomalaisten juomahimoa ei voi oikein hillitä. Janoon haetaan helpotusta vaivoja ja oheiskuluja säästämättä. Halpaa olutta pitää saada, maksoi mitä maksoi.

Lähinnä hilpeyttä herättää vaatimus, jonka mukaan alkoholia saisi tuoda vain sen verran kuin jaksaa itse kantaa ja kuljettaa.

Kansalaiset asetettaisiin säännösten edessä epätasa-arvoiseen asemaan fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Iso miehenköriläs kantaa toki isomman satsin olutta kuin pieni ja hentoinen nainen.