fbpx
Pääkirjoitukset

Voimapolitiikka jyräämässä sinisilmäiset suomalaiset – Uniperin kriisistä uhkaa kaatua jättilasku veronmaksajille

Uniper-omistuksensa vuoksi pahaan pulaan joutuneen energiayhtiö Fortumin pääkonttori Espoossa. Kuva: Heikki Saukkomaa

Energiapolitiikassa on ollut aika ennen Venäjän häikäilemätöntä hyökkäystä Ukrainaan ja sen jälkeen.

Valtionyhtiö Fortumin kujanjuoksu rajuihin vaikeuksiin joutuneen saksalaisen Uniperin kanssa todistaa energiapäätösten vaikutusten laajuuden.

Kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) johtama eduskunnan talousvaliokunta kokoontui keskiviikkona kesken istuntokauden käsittelemään saksalaisen Uniperin kriisiä, josta uhkaa kaatua jättimäinen lasku suomalaisten veronmaksajien niskaan.

Syöksykierre koskee karusti Suomen valtiolle ennen niin tuottoisaa rahasampoa, Fortumia. Uniper on konkurssikuilun partaalla. Lisäksi Fortum on ennestään työntänyt siihen jopa kahdeksan miljardia euroa.

Venäjän sotatalouden rahoittamisen järjettömyys nähtiin jo kuukausia sitten. Saksalaiset pitivät kuitenkin kynsin hampain kiinni rajusti kallistuneesta kaasustaan.

Nyt kaasuvirta Venäjältä on poikki. Se on sinänsä hyvä asia ja pakottaa ratkaisuihin Uniperin asiassa.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) on ollut selityksissään erittäin varovainen. Hänen mukaansa ” omistajaohjausotetta Fortumista on tiukennettu ” . Se tosin ei tarkoita vielä paljonkaan.

Saksan on kannettava vastuunsa. Saksalaiset ovat oman energiatiensä ja poliitikkonsa valinneet.

Fortumin ajateltiin hyväuskoisesti vain vahvistuvan Uniper-omistuksellaan.

Kun kaupasta kohistiin vuonna 2017, ei muistettu yhtiön roolia venäläisen kaasun jättikäyttäjänä. Sitä vastoin hallitsevaan mantraan – eli ilmastopolitiikkaan ­– perustuva kritiikki kohdistui hiilivoimaan.

Energiayhtiöt eivät voi olla luoda omin päin valtioiden välisiä ja jopa Euroopaa koskevia keskinäisriippuvuuksia kuin Uniperin tapauksessa on tapahtunut.

Vielä vähän aikaa sitten ajateltiin, että Venäjä on hyvä sitoa talouden sitein länteen, koska yhteisten etujen katsottiin luovan vakautta. Vaikutusvaltaansa on häikäilemättämästi laajentanut kuitenkin vain yksi osapuoli.

Professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta osuu – valitettavasti – oikeaan Ylen haastattelussa (14.7.) sanoessaan, että ” energiateollisuus on ollut määrittelemässä meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Tästä varmasti opitaan, ja tällaista virhettä ei jatkossa enää tehdä”.

Menot