Pääkirjoitukset

Voimapolitiikkaa jalkapallokatsomossa

Kun kansainväliset suhteet ovat valmiiksi tulehtuneet, on poliitikkojen sekaantuminen urheiluun kahta todennäköisempää.

Venäjä ja EU ovat keskenään kriisissä. Kremlin saattoi jopa ennakoida ottavan tavalla tai toisella tavalla kantaa jalkapallon Ranskassa käynnissä olevaan EM-turnaukseen. Kaiken takana on Ukrainan ratkaisematon kriisi.

Venäjä kutsui Ranskan Venäjän-suurlähettilään puhutteluun venäläisten jalkapallohuligaaneiksi epäiltyjen pidätysten takia. Se oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Syyt ovat syvemmällä.

Jalkapallon EM-kisoissa ovat mukana niin Ukraina, Venäjä kuin myös EU:n johtavat maat: Ranska, Saksa ja Britannia. Myös Puola, Unkari ja Turkki tuovat oman säväyksensä.

Ilmassa on valtavasti kansallisia jännitteitä. Pienet Albanian ja Islannin kaltaiset maat tuovat itseään esille, ja isot pullistelevat pöyhkeinä. Yhdentyneestä Euroopasta ei ole tietoakaan.

Ristiriita ihanteen ja todellisuuden välillä on iso: urheilun pitää yhdistää ihmisiä ja kansakuntia, ei erottaa.

Väkivallalle ja sen uhkalle ei valitettavasti näy loppua, mikä pakottanee Ranskan viranomaiset koventamaan toimiaan.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov otti muodollisesti kantaa venäläisiä kuljettaneen bussin pysäytykseen. Laajempi viesti oli kuitenkin selvä: venäläisille vaaditaan erioikeuksia, jotka eivät heille Ranskan maaperällä kuulu sen enempää kuin muillekaan.

Venäjä siirtää häikäilemättömän voimapolitiikkansa myös jalkapalloon. Siihen muu Eurooppa voi vastata vain viisaasti vaikenemalla.

Kaiken aikaa päällä oleva terrorihyökkäysten uhka ei anna mahdollisuuksia turvatoimista tinkimiseen. Koko jalkapalloilevalle Euroopalle on tärkeää, ettei lajin odotettu arvoturnaus mene pilalle.

Venäläisiä syyttömämpiä eivät ole jalkapallohuliganismin emämaasta, Englannista, kotoisin olevat rettelöitsijät. Heillä ei kuitenkaan ole kotimaansa hiljaista hyväksyntää riehumiselleen.

Käydään rajua informaatiosotaa. Venäjä kääntää mustaa valkoiseksi: luo mielikuvaa kaltoin kohdelluista kansalaisistaan.

Onneksi ääripäätyyn on matkaa. Jalkapallon takia on syttynyt tiettävästi vain yksi sota, keskiamerikkalaisten Hondurasin ja El Salvadorin välillä vuonna 1969.