Pääkirjoitukset

Yhteisestä pankkivalvonnasta sopu

Euroopan unionin jäsenmaiden valtiovarainministerit pääsivät lopulta sopuun Euroopan yhteisen pankkivalvontajärjestelmän suuntaviivoista. Päätös yhteisestä pankkivalvonnasta tehtiin EU:ssa jo kesällä pankkikriisin mustimmalla hetkellä. Viimeistään tuolloin ymmärrettiin, että yhteisvaluutan oloissa euromaat eivät voi pelata eri säännöillä ja pankkien kattava valvonta on välttämätön uusien kriisien torjumiseksi.

Pankkivalvonta on omiaan syventämään EU:n jäsenten välistä kuilua, koska jäsenmaiden ei ole siihen pakko liittyä. Muun muassa Ruotsi ja Britannia ovat jo ilmoittaneet pysyvänsä loitolla yhteisestä valvonnasta. Kansalliset valuuttansa säilyttäneet, euroon kuulumattomat maat eivät ota osaa myöskään päätöksentekoon, sillä pankkivalvonta sälytetään Euroopan keskuspankin EKP:n alaisuuteen. Tuntuu erikoiselta, eikä välttämättä lupaa hyvää, että vuodesta 2014 alkaen EKP:ssa on kahden kerroksen väkeä.

Tuleva pankkivalvonta rajoittuu vain suuriin eurooppalaisiin pankkeihin. Euroalueella on kuutisentuhatta pankkia, joista vain yli 30 miljardin taseen pankit alistetaan valvonnalle. Näitä pankkeja on parisataa ja niitä pienempien pankkien valvonta hoituu edelleen kansallisin voimin.

Suomalaispankeista OP-Pohjola, Nordea ja Danske Bank yltävät valvottaviksi. Vaikka kaksi jälkimmäistä on kansainvälisiä pankkeja, ne ovat rekisteröityneet Suomessa suomalaisiksi pankeiksi. Erikoisen tulevasta valvontatyöstä tekee se, että esimerkiksi Nordean Suomen toiminnot alistetaan EU:n pankkivalvonnalle, mutta sen ruotsalainen sisarpankki välttyy siltä.

Suomalaiset pankit ovat hoitaneet asiansa moitteetta eivätkä ne ole syyllistyneet yhteisten pelisääntöjen rikkomuksiin. Nyt ne saavat kärsiä muiden virheistä ja joutuvat taipumaan valvottaviksi syyttä suotta.

Valvonnan yksityiskohtainen sisältö ja työn järjestelyt ovat toistaiseksi täsmentymättä. On selvä, että valvovan viranomaisen on oltava paitsi erityisen osaava, myös ehdottoman itsenäinen. Tehtävä edellyttää vahvaa ja yhteisesti tunnustettua riippumattomuutta. Kaikki valvottavat pankit on pidettävä samalla viivalla. Suuren maan suuri pankki menee saman seulan läpi kuin pienen maan pieni yksikkö.

Valvontaa ei saa missään oloissa alistaa rahapolitiikan välineeksi eikä sillä saa vaikeuttaa pankkien normaalia työtä.

Tärkeätä on luoda myös yhteinen seuraamussäännöstö pelisääntöjen rikkojille. Etukäteen on myös hyvä määritellä vastuut, jos pankki kaatuu. Mikä on tallettajien suoja tässä tilanteessa ja miten pankin omistajat vastaavat veloista ja vahingoista?

Pankkivalvontajärjestelmän yhtenä tavoitteena on, ettei yksikään eurooppalainen pankki enää kaadu kotimaansa veronmaksajien syliin. Tämä ei edelleenkään ole täysin poissuljettu vaihtoehto, sillä valtion on vaikea väistää vastuunsa, jos kansallinen rahalaitos ajautuu suoritustilaan.