fbpx
Pääkirjoitukset

Yhteiskuntasopimukselle hyvästit ilman AKT:tä

Ei uutta auringon alla: Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT nokittaa työnantajia sanoutumalla lopullisesti irti yhteiskuntasopimuksesta, valmistautumalla liittokohtaiseen sopimuskierrokseen ja tukemalla Postin lakkoa tarvittaessa.

Ilmeisesti vain SAK ja sen puheenjohtaja Lauri Lyly yllättyivät AKT:n päätöksestä.

AKT perusteli reaktiotaan sillä, että työnantajapuolen EK ilmoitti keskiviikkona vetäytyvänsä neuvotteluosapuolen asemasta huhtikuun 2016 jälkeen. Tätä ennen keskitetty sopimus olisi kuitenkin varmistanut työnantajien tavoitteet pitkäksi aikaa.

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitossa siis tulkittiin, että EK haluaa poimia rusinat pullasta – eikä tämä sovi voimiensa tunnossa olevalle AKT:lle.

Elinkeinoelämän keskusliiton suurieleinen ja uhoavakin julistus työmarkkinajärjestelmän pikaisesta uudistamisesta siten, että päätökset tehdään muutaman vuoden kuluttua yritystasolla, oli huonosti ajoitettu.

Työmarkkinailmapiiri oli jo ilman EK:n sääntömuutosta vähintään kireä.

Yritykset keskitetyn yhteiskuntakuntasopimuksen synnyttämiseen kaatuivat kesällä ja alkusyksystä kahdesti, hallituksella on pakkolakiesityksensä, Postissa on käynnissä työtaistelu ja näköpiirissä on tukilakkoja, työmarkkinaneuvottelut ovat olleet herkässä vaiheessa ja niin edelleen.

Tästä eteenpäin yhteiskuntasopimuksen – jota on mainostettu soten ohella Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tärkeimpänä hankkeena – yllä on runsaasti mustia pilviä.

Työnantajapuoli ei ymmärrettävästi halua tynkäsopimusta, joka ei sido lakkoherkkää avainalaa. Vieläpä sellaista, joka halutessaan pysäyttää lähes kokonaan Suomen ulkomaanviennin ja henkilökuljetukset.

Asia ymmärrettiin nopeasti myös ammattiyhdistysliikkeen puolella – esimerkiksi Akavan puheenjohtaja ihmetteli AKT:n halukkuutta tappelemiseen. Miksi muiden pitäisi uhrautua ja yksi taho voi riehua barrikadeillaan, kyselivät monet muutkin kuin Sture Fjäder.

Suomessa on turha haaveilla Ruotsin neuvottelukulttuurista, jos nokittelu pitää osapuolet poissa yhteisestä pöydästä. Ihmetellä myös täytyy, kuinka alas Suomen talouden pitää vajota, ennen kuin lapsellinen haastaminen loppuu.

Menot