fbpx
Pääkirjoitukset

Yhteistä sopimusta pitää vielä tavoitella

Suurin toivein neuvoteltu yhteiskuntasopimus karahti kahdesti ryminällä karille, ja hallitus astui sen jälkeen pahasti ay-liikkeen varpaille esittelemällä joukon toimenpiteitä, jotka ovat perinteisesti kuuluneet yhdessä sopimisen piiriin.

Seurauksia ei tarvinnut kauan odotella. Ay-kenttä käy kuumana palkansaajille pyhimpien periaatteiden rikkomisesta. Lakkoaseita hiotaan ja ensi perjantaina on luvassa mittava mielenilmaus. Ei hyvältä näytä.

Asioiden nopea eteneminen ja kovat reaktiot taisivat lopulta pelästyttää molemmat osapuolet. STTK ja Akava olivat heti valmiita neuvotteluihin uudesta yhteiskuntasopimuksesta ja haluja neuvottelujen jatkamiseen löytyy myös edellisen sopimuksen kaataneen SAK:n riveissä.

Pääministeri Juha Sipilä piti kuitenkin päänsä, eikä uutta kierrosta yhteiskuntasopimuksesta aloiteta.

Kahden yrityksen kariutuminen oli kokemattomalle pääministerille kova paikka. Sipilä tietää kuitenkin, että sopu olisi parempi kuin lihava riita, mikä hallituksella on nyt käsissä.

Pääministeri piti viisaasti portit avoimena ja siirsi palloa työmarkkinakentälle. Valmis ehdotus otetaan vastaan, kunhan se vastaa alkuperäiseen huutoon viiden prosentin kustannuskilpailukyvyn parantamisesta.

Aika on sen verran kova, etteivät riittely ja kovat otteet siihen istu. Ratkaisuja on pakko tehdä, ja hallitus on kovan kohun saattelemana laajentanut leikkauslistojaan periaatteella “kaikki osallistuvat talkoisiin”. Se, löytävätkö työmarkkinajärjestöt yhteisen sävelen uusien neuvottelujen aloittamiseen, on toinen juttu. Ay-kentässä on monenlaista joukkoa.

Tahtoa sopimiseen löytyy, mutta kentällä on myös mielipiteitä, että hallitus pysäytetään enää vain lakkoaseella. Lakkoiluun ei ole missään tapauksessa varaa.

Palkansaajajärjestöt haluavat työnantajat mukaan mahdollisiin neuvotteluihin. Hallituksen ratkaisut kelpasivat erinomaisen hyvin elinkeinoelämälle, joten EK:n todelliset halut neuvotteluihin ovat hämärän peitossa.

Tilanne on kaiken kaikkiaan erittäin vakava. Kilpailukyky kohenee vain järeillä ratkaisuilla, joita on tehtävä pian. Hallitus on siihen pyrkinyt, mutta “tulipaloa on väärin sammutettu”. Meteli on kovaa ja jopa uhkaavaa.

Hallitus siirsi pallon työmarkkinajärjestöille, jotka toivottavasti ottavat siitä kopin. Vielä on aikaa yhteisiinkin avauksiin.

Menot