Pääkirjoitukset

Yhteistyö ajatuksia pidemmälle

Puolustusministeri Carl Haglundin (r.) viime vuoden puolella esiin nostama ajatus Ruotsin ja Suomen välisestä puolustusyhteistyöstä on saamassa konkretiaa ympärilleen. Maat aloittavat harjoitukset muun muassa sukellusveneiden etsinnässä.

Yhteistyön ensimmäistä kohdetta piti tuskin kovin pitkään miettiä, sillä Ruotsi ja koko pohjola pidättivät muutaman päivän ajan henkeään, kun Ruotsin meri- ja ilmavoimat etsivät sukellusvenettä Tukholman edustalla. Vieraan valtion sukellusvenettä ei tosin löytynyt, mutta vahva epäilys jostakin tuntemattomasta vedenalaisesta laitteesta jäi eloon.

Samoihin aikoihin sukellusvenejahdin kanssa venäläiset lentokoneet loukkasivat Suomen ilmatilaa ja itänaapurin lentotoiminta oli Itämeren alueella poikkeuksellisen vilkasta. Aktivoitumisen yhteys Ukrainan kriisiin näytti kiistattomalta.

Suomella ei edelleenkään, Pariisin rauhansopimuksen mukaan, saa olla sukellusvenelaivastoa. Merivoimilla on kuitenkin verraten hyvä kalusto sukellusveneiden paikantamiseen ja myös niiden torjuntaan. Naapurusten varustus täydentää toisiaan, kun suomalaiset pinta-alukset ja ruotsalaisten sukellusveneet toimivat yhdessä.

Mahdollisesti vuonna 2016 käynnistyvästä yhteistyöstä ei ainakaan tässä vaiheessa kannata vielä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kysymys ei ole puolustusliitosta, vaan ainoastaan yhteistyöstä, josta toki sovittaneen osapuolten kesken asiaan kuuluvalla virallisuudella.

Ruotsin ja Suomen yhteiset harjoitukset eivät myöskään ole kummassakaan maassa korvike Nato-jäsenyydelle. Se on kokonaan eri asia, josta tosin kummassakin maassa käydään vireätä keskustelua ja mielipidemittausten mukaan kansalaisten jyrkän kielteinen kanta puolustusliiton jäsenyyteen on viime kuukausina lientynyt. Silti edelleen selvä enemmistö suhtautuu jäsenyyteen kielteisesti.

Ukrainan kriisi on muokannut turvallisuuspolitiikkaa koko Euroopassa. Puheet kylmän sodan paluusta ovat liioiteltuja, mutta pitkä seesteinen kausi Venäjän suhteissa länteen on ehkä pitkäksikin ajaksi ohi. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kotimaassaan suosionsa huipulla eikä hänellä ole halua luopua Krimin niemimaasta, mikä normalisoisi Euroopan ja Venäjän suhteet.

Tällaisessa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on aivan luonnollista, että monessa suhteessa samankaltaiset ja sotilaallisesti liittoutumattomat naapurukset yhdistävät voimiaan. Pitkä yhteinen raja, yhtenevä merialue ja ilmatila riittävät yhteistyön järkisyiksi.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist (sd.) korosti hiljattain, että alkava yhteistyö koskee vain rauhan aikaa. Olisi tietysti outoa, jos se päättyisi todelliseen kriisin iskiessä koko voimallaan Itämeren alueella. Nyt voimassa olevat lait eivät sallisi sotilaallista apua maiden kesken, mutta tositilanteessa lainsäädäntöä on kuitenkin varsin yksinkertaista muuttaa tilanteen edellyttämällä tavalla.