Pääkirjoitukset

Yhteistyö istuu ajan henkeen

Kaksi pohjolan sotilasliittoihin kuulumatonta maata, Suomi ja Ruotsi, tiivistävät puolustusyhteistyötään. Mikä sopisikaan paremmin ”ajan henkeen” kuin kahden tasavertaisen, keskinäisiltä suhteiltaan ongelmattoman, yhteiset kansanvaltaiset arvot tunnustavan kumppanin vapaaehtoinen yhteistyö?

Molemmissa maissa puolustusmäärärahat ovat jo vuosia olleet jatkuvien leikkausten kohteina. Suomen varuskuntaverkkoa on harvennettu jo niin, että armeijan kyky koko maan puolustamiseen on asetettu kyseenalaiseksi.

Ruotsi on pala palalta purkanut yleisen asevelvollisuuden, ajanut alas monia varuskuntiaan. Naapuri luottaa entistä enemmän puolustusvoimiensa tekniseen tasoon kuin miesmääräisesti suureen armeijaan.

Sotilaspoliittisesti tilanne koko Euroopassa on muuttunut lähes uneliaisuudesta herkeämättömäksi valveillaoloksi. Syynä tähän on ilman muuta Ukrainan kriisi ja Venäjän otteet Krimillä. Vaikka varsinaista sodanuhkaa ei olekaan, suhteet Venäjään ovat viilenneet paljolti siksi, että maan presidentin Vladimir Putinin politiikka on osoittautunut arvaamattomaksi. Kenenkään on mahdotonta luotettavasti määritellä uudestaan suurvallan asemaa tavoittelevan Venäjän todellisia pyrkimyksiä.

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja hänen ruotsalainen kollegansa Karin Engström sopivat tiistaina yhteistyön päälinjoista ja aikataulusta. Yksityiskohdat täsmentyvät lähikuukausina, mutta maiden merivoimille suunnitellaan yhteisiä harjoituksia sekä osastoja kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Merialueita valvotaan yhdessä ja molempien maiden satamat ovat tulossa kumppanusten käyttöön. Suomen ja Ruotsin ilmavoimat selvittävät harjoitusyhteistyötä ja ilmatilannekuvien keskinäistä vaihtoa sekä toistensa lentokenttien käyttöä.

Puolustusministerit korostivat tiistain tapaamisensa jälkeen, ettei kysymyksessä ole varsinainen kahden maan välinen puolustusliitto, vaan ainoastaan puolustusyhteistyön syventäminen meri- ja ilmapuolustuksessa. Nyt ei olla siis muovaamassa korviketta Nato-jäsenyydelle eikä luoda ”köyhän miehen” Natoa.

Kyse on nimenomaan rauhanaikaisesta yhteistyöstä, mutta olisi kummallista, jos siitä mahdollisessa kriisitilanteessa luovutaan.

Ruotsilla on vahva puolustusvälineteollisuutensa, Suomi puolestaan on kansainvälisillä asemarkkinoilla pääasiassa ostajana, ehkä turhan korostuneestikin. Puolustusvoimissa päätettiin hiljan ostaa ruotsalaisia sotilaskäyttöön soveltuvia kuorma-autoja, vaikka niitä osataan Suomessakin tehdä.

On täysin selvää, että syvenevän yhteistyön toivotaan ainakin Ruotsissa, mutta myös Suomessa poikivan tilauksia aseteollisuudelle. Ilmavoimiemme Hornetit eivät vielä ole loppuun lennettyjä, mutta aika, jolloin päätös uusista hävittäjistä on tehtävä, lähenee vääjäämättä. Ruotsalaiset Jas-hävittäjät ovat kerran hävinneet hankintakilvan, mutta tuskin häviävät toistamiseen.

Päivän lehti

29.3.2020