Pääkirjoitukset

Yksilöurheilu jaksaa yhä sykähdyttää suomalaisia

Huippu-urheilu on synkkinä korona-aikoina hyvällä tavalla pakoa todellisuudesta.
Ella Junnila hyppäsi pronssia korkeushypyn suomenennätystuloksella 196 senttiä Puolan Torunissa yleisurheilun EM-hallikisoissa sunnuntaina. Kuva: epa09060304
Ella Junnila hyppäsi pronssia korkeushypyn suomenennätystuloksella 196 senttiä Puolan Torunissa yleisurheilun EM-hallikisoissa sunnuntaina. Kuva: epa09060304

Yksilölajit ovat taantuneet rajusti suomalaisessa urheilussa, koska menestyksen makuun päässyt palloilu eri muodoissaan vetää harrastajia – ja rahaa. Ei ehkä sittenkään.

Päättyneet pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut Saksan Obertsdorfissa ja yleisurheilun EM-hallikisat Puolan Torunissa todistivat toista. Myös yksilölajit ovat edelleen syvällä urheilukansan sydämissä.

Kumpaisistakaan kisoista ei tullut Suomeen kultaa, mutta kunniaa kyllä. Kilpailun koveneminen on johtanut siihen, että vähempikin riittää. Kaikki mitalit olivat hienosti voitettuja. Etenkin nuorten yleisurheilijoiden esiinmarssi oli enemmän kuin odotettua ja toivottua. Se oli riemukasta!

Huippu-urheilu on juuri tällaisina synkkinä korona-aikoina hyvällä tavalla pakoa todellisuudesta. Media hakee draamaa joskus olemattomistakin aineksista, mutta tällä kertaa sitä oli aidosti tarjolla.

Urheiluun kuuluvat myös tappiot, minkä joutui kokemaan olympiavoittaja Iivo Niskanen miesten 50 kilometrin hiihdon yhteislähtökilpailussa.

Kenties koskaan ei ole tullut yhtä rajusti ilmi, mistä kovimmissa kestävyyslajeissa on oikeasti kysymys. Ei suinkaan ”vain” urheilusta, vaan vuosien valmistautumisesta, täydellisestä keskittymisestä ja kaiken panemisesta peliin.

Tästä kertoivat niin Venäjän Aleksander Bolshunovin vuolaat kyyneleet kuin Niskasen kotikatsomoihin ladun varresta kaikuneet huudot. Urheilija urheilee ensi sijassa itselleen, ei kenellekään muulle, vaan itselleen – sekä siinä sivussa kansakunnille ja urheilun ystäville ympäri maailman.

Ei pidä pohtia otsa kurtussa Oberstdorfin jälkeen, mikä mättää suomalaisessa maastohiihdossa sen paremmin kuin mäkihypyssäkään. Tulos oli sen mukainen, mikä on urheilijoiden kunto. Jos halutaan parempaa, pitää toimia sen mukaan.

Urheiluun kuuluu aaltoliike ja se, että mikään maa ei voi olla kuin Norja maastohiihdossa, ja on syytä huomata: hyvin monissa muissakin lajeissa. Uusia urheilijoita tulee jatkuvasti kansainväliselle huipulle. Tämä on sanottu ennenkin: otetaan ottaa mallia norjalaisista, joille liikunnallisuus on koko kansan yhteinen ja iloinen asia.