Pääkirjoitukset

Yleiseurooppalainen ilveily nimeltä brexit

Määräaika on aivan pian eli kahden viikon päästä 29. maaliskuuta. Nyt alkaa jo viimeistään olla selvää, että ennen sitä on suoranainen pakko sopia jatkoajasta. Päivät loppuvat kesken.
Irlannin ja EU:n liput liehuivat, kun mielenosoittajat protestoivat Britannian EU-eroa eli brexitiä vastaan Lontoossa keskiviikkona. Kuva: ANDY RAIN
Irlannin ja EU:n liput liehuivat, kun mielenosoittajat protestoivat Britannian EU-eroa eli brexitiä vastaan Lontoossa keskiviikkona. Kuva: ANDY RAIN

Tässä on pudottu jo kelkasta: Britannian EU-eron eli brexitin kohtalosta äänestettiin parlamentin alahuoneessa torstaina, ties monennenko kerran.

Yritetään silti: ratkaistavana oli, haluaako Britannia lykätä EU-eroaan tuonnemmaksi.

Pääministeri Theresa May ei ole luovuttanut, vaikka niin neuvoteltu erosopimus kuin sopimukseton erokaan eivät ole käyneet parlamentille. Hän saattaa yrittää – “vielä kerran” – mutta silti kaikki on epävarmaa.

Edelleenkään, lykkäyksen jälkeenkään, ei vaihtoehtoja näyttäisi olevan yhtään enempää: joko huono tai erittäin huono.

Määräaika on aivan pian eli kahden viikon päästä 29. maaliskuuta. Nyt alkaa jo viimeistään olla selvää, että ennen sitä on suoranainen pakko sopia jatkoajasta. Päivät loppuvat kesken.

Mutkia on tullut niin hirvittävästi matkaan, että olisi utopiaa ajatella, että koko prosessi pitäisi katkaista ja järjestää pikavauhtia uusi kansanäänestys.

Brexit-juna ei valitettavasti taida olla mitenkään pysäytettävissä.

Tärkeimmästä eli kesäkuun 2016 katastrofaalisesta kansanäänestyksestä on kulunut jo runsaasti aikaa.

Kaikki myöhemmät äänestykset parlamentissa ovat olleet vain surullista jatkoa tällä alkuperäiselle pahalle virhearviolle, jonka lasku lankeaa laajalle.

On saatu ainakin historiallinen esimerkki siitä, miten kansa, tässä tapauksessa britit, voi äänestää täysin väärin. Sama voi toistua muissakin asioissa ja muissakin maissa, jos masinointi puoleen tai toiseen on riittävän voimakasta.

Ei voida edes osoittaa, kuka tästä kaikesta oikein on hyötynyt tai hyötyy. Jo aikoja sitten on ollut selvää, että yleisöäkin vaivaa kaikkialla, niin Britanniassa kuin muuallakin pahanlaatuinen brexit-väsymys.

Eikö tämä lopu koskaan?

Brittien onnettomasta päättämättömyydestä ei ole jäänyt käteen kuin yleiseurooppalainen ilveily tai monimielinen komedia, jossa on sysimustan tragediankin aineksia, aivan kuin William Shakespearen (1564–1616) klassikoita mukaillen.

Erityisen synkkä sopimukseton ero olisi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Sitä ei saa pystyttää uudelleen.