Pääkirjoitukset

Ylevä päästötavoite johtaa madonlukuihin

Ylevä tavoite puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä käy vielä kalliiksi. Tiukka troppi olisi polttoaineiden päästökauppa.
Päästökauppajärjestelmä johdattaisi kovalla kädellä vähäpäästöisempään ja vähäisempään liikenteeseen. Kuva: Pekka Rautiainen
Päästökauppajärjestelmä johdattaisi kovalla kädellä vähäpäästöisempään ja vähäisempään liikenteeseen. Kuva: Pekka Rautiainen

Liikenteen päästöt muodostavat viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hallitusohjelma lupaa kestävää liikenteen vero- ja maksu-uudistusta, joka vähentää päästöjä ja huomioi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja alueellisen tasa-arvon.

Aalto-yliopiston taloustutkijat arvioivat nyt liikenne- ja viestintäministeriölle, että tepsivin ja huokein konsti puolittaa liikennepäästöt olisi polttoaineiden päästökauppa. Temppu olisi radikaali.

Polttoaineen jakelijat ostaisivat tässä mallissa valtiolta huutokaupassa päästöluvat, joiden hinta sidottaisiin polttoaineen sisältämään hiileen. Hiilidioksidipäästöjen vuosikiintiö alenisi jatkuvasti.

Tämä tarkoittaisi bensiinin ja dieselin kallistumista ja johtaisi autoilun vähenemiseen. Kellot soisivat kotimaanmatkailulle.

Valtio voisi kyllä ohjata osan päästökauppatuloista autoa tarvitsevien työmatkalaisten hyvityksiin tai kompensoida verotuksella yritysten rahtikuluja.

Varmaa olisi, että päästökauppa lisäisi bensaturisteja rajaliikenteeseen.

Kansalainen voi vähentää liikennepäästöjään kulkemalla työmatkansa bussilla tai polkupyörällä, hankkimalla biokaasu- tai sähköauton tai tankkaamalla dieselautoonsa jätteistä tehtyä polttoainetta.

Valtion on vaikea ohjailla ihmisten liikennevalintoja muuten kuin polttoaineen korkealla hinnalla. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi kalliissa sähköautotuessa ei ole mieltä eikä taattua tehoa.

Liikenteen päästökauppa olisi toimiva ratkaisu mutta poliittisena päätöksenä uskalias. Leikkaus voi onnistua, mutta potilas saattaa kuolla. Ihmisten halukkuus maksaa ilmastonmuutoksen torjumisesta on vielä vähäistä.

Päästökauppa rasittaisi kovimmin pienituloisia ja maaseudun asukkaita sekä kuljetuksia käyttävää teollisuutta. Siitä on tasapuolisuus kaukana, elleivät hyvitykset ole tuntuvia.

Kaikki päästörajoitteet tietysti maksavat. Vielä kalliimmaksi ajanoloon maailmassa käy, jos mitään ei tehdä.