Pääkirjoitukset

Ylilyönti huono selitys typeryydelle

Ammattisotilaat kuulustelivat kovin ottein palvelustovereitaan Suomenlahden meripuolustusharjoituksessa kesällä vuonna 2012. Sotilaat saivat keskiviikkona rangaistuksensa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

Päätekijänä pidetty kersantti tuomittiin pahoinpitelystä ja palvelusrikkomuksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Kidutus tai siihen edes vähääkään rinnastettavat menetelmät ovat tuomittavia kaikissa esiintymismuodoissaan.

Terrorismin vastaisessa harjoituksessa kaksi ammattisotilasta oli kiinniotetun terroristin eli vangin rooleissa.

Miehet kasteltiin vedellä, toista suihkutettiin hierovalla käsisuihkulla vastenmielisesti siten, että hänen oli vaikea hengittää.

Ahtaissa wc-tiloissa käytettiin muutenkin kidutukseen rinnastettavia ja erittäin nöyryyttäviä menetelmiä: hakattiin, riisuttiin housut, pistettiin takapuoleen injektioruiskulla, peräaukkoon työnnettiin nenänielutuubi eli muoviputki, jota käytetään yleensä ensihoidossa pitämään potilaan hengitystiet avoinna.

Eikö ammattisotilaille ole ollenkaan opetettu kansainvälisiä sodankäynnin lakeja ja sääntöjä tai edes anatomian perusteita?

Tuntuu harvinaisen vahvasti siltä, että vaikutteita on otettu pelkästään vastenmielisistä B-luokan sotaelokuvista.

Ajattelu “mitä amerikkalaiset Abu Ghraibissa, sitä me Suomenlahdella”, ajoi sotilaan vaatteissa toimineet typerykset miinaan.

Noloon valoon tulee jopa Suomen toiminta kansainvälisillä kriisinhallintakentillä. Yleensä suomalaiset ovat kriisialueilla olleet tunnettuja harkitusta toiminnastaan.

Suomenlahdella käytettiin kaikkea muuta kuin sotilaallista järkeä ja tervettä harkintaa. Pahoinpitelyyn myötävaikuttaneet osoittivat työskentelevänsä täsmälleen väärällä alalla.

Tuomitulla kersantilla ei ole enää virkaa puolustusvoimissa, joten hän välttyi viraltapanolta samoin kuin pelkkiin sakkorangaistuksiin tuomitut kuusi syytettyä.

Puolustusvoimat joutuu vääjäämättä tarkistamaan toimintaansa ja käytäntöjään. Sitä edellyttää niin varusmiesten kuin ammattisotilaiden oikeusturva.

Sotaharjoituksissa toimii yleensä erotuomari “osapuolten” välisenä valvojana. Merivoimien Louhi-aluksella valvontaa ei jostakin syystä ollut juuri silloin kun sitä olisi kipeimmin tarvittu.

Pääesikunnan mukaan sotaharjoitusten suunnittelussa ei oteta huomioon, että sotilaat saattavat eläytyä liikaa rooleihinsa. Vastaisuudessa siihenkin on ehdottomasti syytä: psykologilla riittää ilmiselvästi töitä.

On parempi takoa sotilaiden kalloon järkeä etukäteen kuin luonnehtia ala-arvoista toimintaa myöhemmin vähätellen yksittäisiksi ylilyönneiksi.

Kaikeksi onneksi harjoituksessa vangittuina olleet sotilaat tekivät tapauksesta julkisen. Puolustusvoimien uskottavuus jää heille kiitollisuuden velkaa.

Inhimillisten perusoikeuksien kunnioittamisesta ei voi tinkiä vähäänkään.