Pääkirjoitukset

Ymmärrys hoi, älä jätä!

 

Sitä on ilmeisesti tullut jo vanhaksi jääräksi. Miksi? Siksi, että asettaa yhä useammin saman kysymyksen. Mihin tämä maailma on menossa?
 
En taida olla ainoa kysyjä, maailman menon ihmettelijä.
 
Otetaanpa esimerkki. Euroopan Union ympärille on syntynyt sellainen sekamelska, ettei ilmeisesti yksikään ihmiseksi kutsuttu eläväinen ymmärrä kokonaisuutta, saati jokaista yksityiskohtaa. Viisaista viisaimmatkin ovat erimielisiä siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä on tapahtunut. Miten sitten tällaiset pölkkypäätoimittajat selvittävät kansantajuisesti sekamelskan oikeaa laitaa?
 
Ei tietenkään millään konstilla.
 
Jo pelkkä kirjoitettu asiasisältö EU:sta on niin monimutkaista, että vain hallintoviranomaisten hallitsemalla kielellä esitettyä asiaa  ymmärtävät tuskin edes EU-asioihin syvällisemmin perehtyneet poliitikotkaan. Se on sitä siansaksaa tai munkkilatinaa, ihan miten vain.
 
Kun EU:sta, sen jäsenvaltioiden taloudesta, direktiiveistä ja kaikesta muusta mahdollisesta esitetään kannanottoja, ne ovat mielipiteitä. Yhä harvemmin silkkaa faktaa.
Se on fakta.
 
EU:n lisäksi talousasiat muun muassa ovat niin monimutkaisia ja omalla kielellisellä mongerruksellaan kansalle esitettyjä, etteivät Rengon mummot ja Lammin vaarit tule hullua hurskaammiksi kirjoitetusta tai puhutusta asiasta. Puhumatta tekniikasta ja etenkin tietotekniikasta.
 
Poliitikkojen, talousammattilaisten, asiantuntijoiden yleensä, kannattaisi pohtia yhä useammin sitä, miten viestinsä esittää. Kunnallisvaalien lähestyessä poliitikkojen on hyvä muistaa, ettei pelkillä iskulauseilla selviä, tarvitaan myös kansaomaista esitystapaa omien ajatusten kirkastamisessa. Ihan sen vuoksi, etteivät kaikki ole niin himskatin viisaita kuin ehdokkaat itsestään todennäköisesti uskovat.
 
Savolaisen puhuessa vastuu on kuuntelijalla. Nykykielellä esitettyjen asioiden esittelyssä vastuuta ei ole kenelläkään, kun kukaan ei kunnolla asiaa ymmärrä, ei esittäjä, ei vastaanottaja.