Pääkirjoitukset

Ystävätkin vakoilevat toisiaan

Moskovan lentokentälle jumiutuneesta Yhdysvaltain tiedustelupalvelun entisestä työntekijästä Edward Snowdenista on tulossa hiertävä kivi kansainvälisiin suhteisiin.

Snowden pakeni Hongkongin kautta Moskovaan. Hän paljasti kesäkuun alussa, että Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu NSA vakoilee laajasti ihmisiä ja organisaatioita ympäri maailmaa muun muassa hakukone Googlen ja verkkoyhteisö Facebookin kautta. Amerikkalaisten epäillään myös salakuunnelleen muun muassa suurlähetystöjä ja niiden tietoliikennettä.

Yhdysvallat vaatii Snowdenin palauttamista, mutta vapaaehtoisesti hän ei kotiin palaa. Mies on hakenut turvapaikkaa jo yli kymmenestä maasta, myös Venäjältä.

Toistaiseksi yksikään maa, muun muassa Suomi ei ole turvapaikkaa myöntänyt. Venäjäkin lakkasi kiinnostamasta sen jälkeen, kun presidentti Vladimir Putin vaati häntä lopettamaan Yhdysvaltojen vastaisen toiminnan.

Yhtenä vaihtoehtona ongelman ratkaisuun pidetään myös vaihtokauppaa, jossa Venäjä vaihtaisi Snowdenin Yhdysvalloissa vangittuina oleviin venäläisiin. Mailla ei ole keskinäistä luovutussopimusta, joten vakiintunutta käytäntöä luovutuksista ei ole.

Saksalaislehti Der Spiegel, nojautuen Snowdenin vuotamaan aineistoon, kertoi viikonvaihteessa, että Yhdysvallat vakoilee laajasti myös Euroopan unionia. Uutinen nosti pienimuotoisen myrskyn niin EU:ssa kuin koko Euroopassakin. Monet poliitikot, myös meillä pitivät vakoilua törkeänä ja osa vaati jopa vapaakauppaneuvottelujen keskeyttämistä EU:n ja Yhdysvaltain välillä.

Useat poliitikot suivaantuivat ensisijaisesti sisäpoliittisia tarpeitaan silmällä pitäen. Ärhentelyn suurvallan toimista arvioidaan lisäävän sanojan omaa uskottavuutta ja suosiota.

Tosiasiassa Yhdysvallat kuten kaikki muutkin suurvallat vakoilevat toisiaan ja kaikkea mahdollista. Vakoilua harrastavat myös pienet maat kukin voimiensa mukaan. Olisi sinisilmäistä kuvitella muuta, ystävätkin vakoilevat toisiaan.

Vakoilu on sitä paitsi sangen helppoa, sillä demokraattisissa valtioissa päätöksenteko on läpinäkyvää ja avointa. Sanavapautta sen enempää lehdistöllä kuin yksittäiseltä kansalaiselta ei länsimaissa ole rajoitettu. Globaalit tietoverkot ovat avoimia ja kaikkien käytettävissä ja niissä liikkuu paljon sellaista tietoa, joka vielä muutama vuosi sitten pidettiin salaisena tai luottamuksellisena.

Toistaiseksi ei ole ärhentelyiltä ehditty analysoida, onko mitään todellista vahinkoa sattunut ja onko arkaluontoinen tieto joutunut vääriin käsiin.

Kansainvälinen vakoilujupakka kestää hetken ja unohtuu, mutta vakoilu ei maailmasta lopu. Mikäli siitä joitakin todellisia seurauksia syntyy, ne liittyvät tietoverkkojen turvallisuuden edelleen kehittämiseen.

Todella salainen ja valtioiden välisiä suhteita sivuava tieto salataan entistä huolellisemmin eikä aivan kaikkia asiakirjoja ja kokousmuistioita levitetä avoimiin tietoverkkoihin. Valtakunnansalaisuuksiin vihitään vain tarkoin valittu ja entistä rajatumpi joukko, ja vastavakoilu tehostuu.