Ensimmäinen este hoitajien kuoppakorotusten tiellä ei ole työnantajapuolen kitsaus, vaan muiden julkisen alan palkansaajajärjestöjen kateus.
Hoitotyön jakamaton arvostus on korostunut pandemian aikana ja samalla se, ettei se näy parhaalla tavalla palkkauksessa.
Alan työntekijäliitot ovat pitäneet asiasta elämää jo vuosia. Saman kannan jakavat periaatteessa monet suomalaiset sekä huomattava osa kansanedustajista (Yle 7.9.2021): vastuullisesta työstä on maksettava kohtuullinen korvaus.
Edessä on pitkä päänsärky, kun menossa ovat laajan ja vaikean julkisen alan työehtoneuvottelut. Ne eivät ole nostamassa hoitajia palkkakuopasta. Raskaan työn raatajille: se olisi jo todellakin oikeus ja kohtuus, mutta myös ilmeinen mahdottomuus.
Kunta-alan yli 420 000 palkansaajaa koskevat neuvottelut palkoista ja työehdoista alkoivat viikko sitten. Vanhat sopimukset umpeutuvat helmikuun lopulla.
Ensimmäinen este hoitajien kuoppakorotusten tiellä ei ole työnantajapuolen kitsaus, vaan muiden julkisen alan palkansaajajärjestöjen kateus, jota kutsutaan tässä tapauksessa eri työntekijäryhmien yhdenvertaisuudeksi.
Siinä ei nyt koronan rasituksia ja etulinjassa oloa kysytä, kun on kyse rahasta. Hyvää tahtoa on, mutta ei rahassa mitattavaa solidaarisuutta. Tämä oli maanantaina julkisten alojen työntekijäjärjestöjen tiedotustilaisuuden viestiä (Yle 17.1.): Julkisen sektorin akavalaisia edustavan Jukon puheenjohtaja Olli Luukkanen sanoo, että “tarpeita on muillakin”.
Mukana eivät olleet hoitoalan Tehy ja Super, ei myöskään Suomen pelastusalan ammattilaiset eli SPAL.
Kun työntekijäjärjestöt ovat napit vastakkain, siitä kiittää ensimmäiseksi vastapuoli.
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on kutsunut neuvottelukierrosta ratkaisevan tärkeäksi palkkatasa-arvon lisäämiseksi: “Hoitajapula on kerta kaikkiaan räjähtänyt käsistä.” (Yle 15.1.)
Olisiko rahakaan ainakaan ainoa ratkaisu? Hoitoalan työvoimapula riivaa koko Eurooppaa. EU:n komissio on arvioinut vuonna 2020, että EU:n alueella puuttuu miljoona hoitoalan ammattilaista.
Kanta-Hämeen tuleva hyvinvointialue on samassa veneessä. Ikääntyvä väestö tarvitsee hoitavia käsiä, eikä ketään voi jättää hoitamatta.