Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kulttuurivieras-kolumni: Nyt on Verkatehtaalla johtajain kulttuurivimmaa

Olin aikeissa kirjoittaa, että pitkä ja monipolvinen uuden teatterinjohtajan valintaprosessi on nyt saatu päätökseen, mutta korjaanpa omia ajatuksiani sen verran, että itse asiassa kaikki tapahtui häkellyttävän nopeasti. Parhaaseen lopputulokseen päästiin nopeammin kuin moni arveli.

Moni kun epäili johtajanmetsästysretken alkaessa, että tehtävä on äärimmäisen haastava. Ehtipä jokunen olla siitäkin varma, ettei hyvää johtajaa löydy. Oli hämmentävää huomata, että synkintä kuvaa maalailivat itseään teatterin ystäviksi mieltävät. En tiedä, miksi.

Nyt meillä kuitenkin on hienoin mahdollinen tilanne: uusi teatterinjohtaja Anna-Elina Lyytikäinen on suurenmoistakin suurenmoisempi valinta! Olen sanomattoman onnellinen ja innoissani, tulevaisuus ja yhteinen tekeminen on täynnä mahdollisuuksia.

Meitä yhdistää samanlainen vimma ja halu tehdä yhdessä, suunnitella uutta, avata uudenlaisia näkökulmia, synnyttää kiinnostavaa, tärkeää ja liikuttavaa taidetta, tuottaa kokemuksia ja tunteita.

Ja mikä parasta, innostus ja halu on tarttunut niin teatterin kuin Verkatehtaankin henkilökuntiin. Molemmissa taloissa saadaan keskittyä täydellä teholla kaikkeen siihen, mitä parhaiten osataan.

Voidaan jakaa kokemuksia, kysyä neuvoa, auttaa toisiamme, yhdistellä sopivasti voimiamme kaikessa siinä, missä siitä on molemmille hyötyä.

Ansku haluaa tulla tähän joukkoon nimenomaan uusien toimintatapojen ja yhteistyön äärelle, joten lähtökohta on paras mahdollinen. Halu hyödyntää toistemme vahvuuksia yhteisellä matkalla synnyttää juuri sitä, mihin on pyritty: samoilla resursseilla saadaan enemmän ja parempaa.

Saman pöydän ääressä tasaveroisina ja omine vahvuuksinemme voidaan suunnitella monenlaista sellaista, johon ei aiemmin erikseen olisi pystytty.

Minusta se on niin hieno päämäärä, että on vaikea pysyä paikoillaan, vaikea odottaa, että saadaan toiminta käyntiin täydellä höyryllä.

Kyllä tässä riittävästi onkin jo odoteltu, ja todella synkkiä aikoja koettu. Tapanani on yrittää löytää vaikeistakin hetkistä aina edes jotakin hilpeyttä, vapauttavaa naurua. Tästäkin: olen tässä kahden vuoden aikana harjaantunut mestarillisen taitavaksi yleisötapahtumien peruuttajaksi. Rahat takaisin, jos tapahtuu!

Mutta rehellisesti sanoen, ei hirveästi enää naurata. Kyllä turnausväsymys tuntuu.

Verkatehtaan ja Hämeenlinnan teatterin yhteinen horisontti näkyy kuitenkin niin kirkkaana edessäpäin, että se pitää yllä motivaatiota, hurjaa vimmaa, jolla on menty vastuksista huolimatta koko kriisiaika eteenpäin ja uutta kohti. Vaikka väkisin.

Mikä parasta, pyrkien kaikessa edelleen tinkimättömästi parempaan laatuun, parempaan sisältöön, parempaan palveluun. Keskinkertainen ei meille kelpaa.

Rohkenisinko peräti lainata sitä vanhaa viisautta, että kriisi on kaikessa haastavuudessaankin aina myös mahdollisuus. Tätä tässä ollaan nyt todistamassa.

Tulevaisuus on hieno. Sitä kannattaa odottaa!

Kirjoittaja on Verkatehtaan toimitusjohtaja ja kulttuurin maailmankansalainen, Hämeenlinna.