Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Aseesta ja ajotavasta apua peurakolareihin – Kanta-Hämeessä sattuu eläinkolareita maakunnista viidenneksi eniten

Manner-Suomen tieliikenteessä sattui viime vuonna kaikkiaan noin 14 000 riistaonnettomuutta. Onnettomuuksien määrä ei juurikaan laskenut edellisvuodesta.

Synkintä riistakolariaikaa on perinteisesti marraskuu, jolloin viime vuonnakin tapahtui kuudesosa kaikista riistaeläinkolareista.

Näin helmi–maaliskuussa eläinkolarit ovat yleensä vähimmillään, kunnes touko–kesäkuuksi taas vilkastuu.

Suurin kolaririski on siellä, missä on paljon liikennettä ja eläimiä. Liki puolet Suomen riistaonnettomuuksista sattui viime vuonna Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Kanta-Hämeessä tapahtui yhteensä liki kolmannes koko maan riistaonnettomuuksista, joten alueella ajavilla olisi perusteltu syy tarkkaavaisuuteen.

Kanta-Hämeessä sattuu eläinkolareita maakunnista viidenneksi eniten. Onnettomuusmäärä oli viime vuonna 1236, jossa on laskua edellisvuodesta sentään sadalla.

Noin puolet kaikista Suomen riistaonnettomuuksista on Tilastokeskuksen mukaan valkohäntäpeurojen ja ajoneuvojen törmäyksiä.

Hirvikolareiden määrä on ollut Suomessa viime vuosina myönteisesti laskusuunnassa. Joka kahdeksas riistaeläinkolari tapahtuu hirven kanssa.

Valkohäntäpeurakolareita on viime vuosina tapahtunut Kanta-Hämeessä noin 700–900 vuodessa, kun metsäkauris jää täällä auton alle noin 400 kertaa vuotta kohti. Hirvikolareita tapaa maakunnassa olla 50–70 vuodessa.

Jos Hämeenlinnan teiden riistaeläinkolarit jakaisi tasaisesti, niitä riittäisi vuoden jokaiselle päivälle.

Maakunnan naapurista erottautuu peurapitäjä Urjala, jonka synkät eläinkolarilukemat kirkastuivat viime vuonna selvästi alle 200:n. Valkohäntäpeurakolareiden vähenemisestä lienee kiittäminen etenkin peurajahteja mutta osaltaan myös rakennettuja riista-aitoja.

Metsästys on todettu ainoaksi todella toimivaksi keinoksi hirvieläinkantojen hallintaan. Kun valkohäntäpeuralla ei ole riittävästi luontaisia vihollisia, metsästäjien on kilvoiteltava jatkuvasti kantojen kasvun kanssa.

Kuljettajien varoittelu ei ole juuri auttanut. Eläimiä ei eroteta ajoissa. Ajonopeuden pudotus olisi tepsivä lääke – myös silloin, kun tienpenkkoja ei näe sumun, sateen tai silmiin osuvan auringonpaisteen takia.