Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Euroopalle muutakin kuin kaasua ja sympatiaa – Vieläkään vanha manner ei pärjää yksin, kun yksi häikäilemätön johtaja ajaa omia valtapyrkimyksiään.

Samaan aikaan on varauduttava sodan pitkittymiseen ja ehkä nopeastikin koittavaan käänteeseen. Päätelmät on tehtävä todellisuuden valossa, ei oletusten.

Vanhalla ja uudella mantereella on edelleen kohtalonyhteytensä. Amerikan Yhdysvallat on osallistunut kahteen Euroopasta alkaneeseen maailmansotaan ja jälleenrakennukseen.

Venäjän häikäilemättömyys on antanut aiheen pysäyttävään pelkoon, että myös kolmas saattaa alkaa Euroopassa. Siksi Amerikka on taas tullut hätiin, kun koko maanosan turvallisuus on uhattuna. Onneksi tulee ja onneksi on Joe Biden.

Yhdysvaltain presidentin Euroopan-matkan merkitystä pohditaan vielä pitkään. Se painuu aikakirjoihin, ei kenties ratkaisevana merkkipaaluna, mutta vähintäänkin vahvistuksena sille linjalle, että Putinilla on vastassaan, ei vain Ukraina ja ukrainalaiset, vaan koko yhtenäinen läntinen maailma.

Joe Bidenin vierailu Puolassa lähellä Ukrainan rajaa oli syvän symbolinen. Se alleviivasi Putinin asemaa hupenevan lähipiirinsä suojiin käpertyvänä hirmuhallitsijana.

Taas Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja. Vieläkään vanha manner ei pärjää yksin, kun yksi häikäilemätön johtaja ajaa omia hyvin pitkälle henkilökohtaisia valta- ja ties mitä pyrkimyksiään.

Bidenin asialista oli yksinkertainen, vaikka ohjelma on ollutkin monipolvinen. Hänen ensimmäinen “lupauksensa” oli karu: Euroopan pitää varautua pitkiin Venäjään kohdistuviin pakotteisiin ankarine seurannaisvaikutuksineen.

Eurooppa tarvitsee energiaa korvaamaan tuontia Venäjältä. Yhdysvallat toimittaakin kipeästi kaivattua nesteytettyä LNG-kaasua.

Samaan aikaan on varauduttava kahdensuuntaisesti: sodan pitkittymiseen – ja ehkä nopeastikin koittavaan käänteeseen.

Ukraina kaipaa aseita. Se on Bidenin kohtaamista ongelmista akuutein.

Tuen antamisessa hän on kuitenkin edelleen pakotettu tasapainoiluun – on ollut sodan alusta asti. Se on voinut rohkaista Putinia, mutta kukaan ei tiedä, onko todellisuudessa, kuten Biden asiaa koskeneeseen kysymykseen perjantaina vastasi. Päätelmät on tehtävä todellisuuden valossa, ei oletusten.

Tilanne Ukrainan rintamilla on kriittinen. Ukrainan hätähuudot lisäaseistuksen saamiseksi on kuultava, kun sen puolustustaistelu on juuri kääntynyt yhä enemmän menestykselliseksi. Sen ei pitänyt olla mahdollista etenkään, kun ilmaherruus on täysin Venäjällä. Ihme on jo vastaava kuin Suomen talvisodassa. Ukraina on kaiken apunsa ansainnut.

Tappiolle kaikilla rintamilla joutunut Putin on yhä kapeammassa raossa. Tappiot ovat olleet katastrofaalisia kaikkien asiallisina pidettävien arvioiden mukaan.

Nato on sijoittamassa lisää joukkoja Itä-Eurooppaan ja myös Venäjän kemiallisten ja biologisten aseiden sekä ydinaseiden käyttöön varaudutaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, ja siinäkin tarvitaan Yhdysvaltoja. Vetäytyminen on tehtävä Venäjän ainoaksi vaihtoehdoksi.

Yhdysvaltoja, “maailmanpoliisia”, on usein kitkerästi arvosteltu pelkästä omien etujensa ajamisesta. Tällä kertaa tähtilipun alla – ja Nato-joukoissa – palvelevat kuitenkin toiseksi parhaat vapaan maailman puolustajat. Parhaita ovat ukrainalaiset.