Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Urheilun naisvaikuttajien mielipide: Suomen Olympiakomitea, nyt riittää urheilun hyvävelikerhojen kierrätys – "Kättä reidelle, kädet puseron sisään..."

Olemme entisiä ja nykyisiä urheilujohtajia. Olemme kulkeneet pitkän tien: ensin perheen tai kaverien kannustamana urheiluseuraan, sitten vapaaehtoistoimintaan, työhön, luottamustoimeen tai muuhun kiinnostavaan tehtävään.

Tällä hetkellä olemme entisiä tai nykyisiä puheenjohtajia, asiantuntijoita, virkanaisia, toiminnanjohtajia, toimitusjohtajia sekä liikunnan ja urheilun toimijoita. Liikunta, urheilu ja järjestötoiminta ovat antaneet meille paljon ja olemme siitä hyvin kiitollisia.

Kuppi on nyt mennyt nurin. Emme voi enää vaieta.

On aika tuoda esiin monien tuntoja

On aika tuoda esiin ne tunnot, joihin varmasti lukuisa määrä liikunnassa ja urheilussa toimivia naisia ja entistä enemmän myös miehiä voi samaistua. Elämme vuotta 2022, silti samat kähmäiset toimintatavat jatkuvat. Monet meistä ovat nähneet vuosikymmenet, miten piiri pieni pyörii.

Yhdelle meistä sanottiin aikoinaan, että sinua ei voi valita, koska et voi tulla saunaan meidän kanssa. Toiselle, että sinua ei voida valita, koska kenttä ei hyväksy naista.

Kolmas meistä koettiin ”aivan liian vaikeaksi tyypiksi”, neljäs oli liian pehmeä ja viidennen asiantuntemus aliarvioitiin; iso osa meistä oli räksyttäviä akkoja. Yksi meistä sai käydä luokattoman pitkän taistelun oikeusasteissa ja me kaikki tunnemme itsemme loukatuiksi. Nykyään yhä useampi on kuullut, ettei sovi ”profiiliin”.

“Kättä reidelle, kädet puseron sisään…”

Seksuaalinen häirintä jatkui pitkään: kättä reidelle, kädet puseron sisään, ehdotuksia yhteisistä illallisista, soittoja kotiin, jatkuvaa seksuaalista puhetta ja katseita alaviistoon – kyllä – rintoihin.

Jouduimme luomaan nuoria naisia suojelevat hissiohjeet toimistolla ja paljon muuta. Jatkoimme kuitenkin toimintaamme uskoen koko ajan parempaan. Uskoimme, että maailma muuttuu nuorten sukupolvien myötä.

Tämän kirjoituksen pontimena oli Olympiakomitean surullinen kujanjuoksu Mika Lehtimäen uran pelastamiseksi. “Aikamoinen Oscar-gaala uhriutumisineen”, totesi korkeassa asemassa oleva johtajanainen. Häirinnän kohteiden tunnot sivuutettiin, koska sopan keittäneillä oli paha mieli.

Suomalaisen urheilun johtava instanssi

Olympiakomitea on Suomen liikuntaa ja urheilua johtava korkein instanssi, joka saa myös merkittävää valtion tukea toimintaansa. On käsittämätöntä, että hallituksen jäsenet lukevat mediasta, mitä komiteassa tapahtuu.

Hallituksen jäsenet sekä lajiliitot ovat hipihiljaa asiasta. Ihan niin kuin aina ennenkin. Sekin on totta, että Olympiakomitealla on asiallinen, jopa hyvä, urheiluyhteisön vastuullisuusohjelma ja hyvän hallinnon julkaisut. Mutta mitä merkitystä niillä on, jos niitä ei noudateta.

Naisjärjestöjen keskusliitto julkaisi tiistaina 29.3. blogin, jossa käsitellään epätasa-arvoa työelämässä. Blogi on otsikoitu ”Työelämän epätasa-arvoiset rakenteet eivät muutu hyvävelikerhoja kierrättämällä”.

Puheenjohtajasta päätettiin saunan lauteilla

Hyvävelikerhot ovat urheilussa edelleen tätä päivää. Yli vuosi sitten saunanlauteilla ”päätettiin” tulevasta OK:n toimitusjohtajasta miesten kesken. Taisipa mukana olla jokunen nainenkin.

Uskomme on koetuksella. Ilman toivoa ei voi elää. Nyt vihdoin olisi aika toteuttaa sitä, mihin olympialiike on sitoutunut. Citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ei tarkoita ”keinoja kaihtamatta, pienessä piirissä, salamyhkäisesti,” vaan havahtumista raikkaaseen uuteen alkuun, jonka suomalaiset liikunnan ja urheilun toimijat ansaitsevat.

KOK lisäsi mottoonsa sanan communis eli yhdessä. Olisiko tästä ohjenuoraksi – ei enää salaista kabinettipolitiikkaa. Se ei vaadi muuta kuin lainsäädännön ja kirjattujen sekä hyväksyttyjen kansallisten ja kansainvälisten periaateohjelmien eettistä noudattamista.

Kaikki eivät voi esiintyä tässäkään nimellään

Tämän kirjoituksen takana ovat allekirjoittaneiden lisäksi useat liikuntajärjestöissä toimivat naiset, jotka eivät oman uransa vaarantumisen vuoksi voi olla nimellään mukana. Kertokoon sekin osansa alan toimintakulttuurista.

Johanna Aatsalo, Kristiina Heinonen, Raija Iisalo-Mattila, Maija Innanen, Birgitta Kervinen, Marja Miettinen, Ulla-Maija Paavilainen, Pirjo Puskala, Elisabeth Rehn, Eila Ruuskanen-Himma

Lue myös: Huipputehtävissä yksikin kerta on jyrkästi liikaa (pääkirjoitus, 29.3.2022)