Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nato-keskustelu jatkuu: Pysytään asiassa ja puhutaan aidasta, ei sen seipäistä – Rivien välistä kuulsi syytös Venäjän agenttina toimimisesta

Vastauksessaan aikaisempaan Nato-kritiikkiini Juha-Matti Snicker (HäSa 27.4.) siirtyi, klassista virheargumentointia hyödyntäen, tyylipuhtaasti puhumaan aidan sijaan aidanseipäistä.

Kirjoittaja tuntui kovasti viehättyneen Venäjän informaatiovaikuttamisesta, ja rivien välistä kuulsi jopa syytös Venäjän agenttina toimimisesta.

Onkin varmaan turvallista ajatella, että kaikki omien mielipiteiden ulkopuolelta tulevat ajatukset ovat propagandaa, vihollisen syöttämää disinformaatiota, jota ei tarvitse pysähtyä kiihkottomasti kuuntelemaan.

Salaliittoteorioita hipova tulkintamalli

Jos kirjoittaja olisi pysähtynyt, hän olisi joko a) kyennyt kumoamaan esittämäni Nato-kriittiset väitteet tai b) myöntämään, että esittämäni Nato-kritiikki oli oikeassa.

Snickerin kirjoituksessa ei kyetty kumpaankaan, vaan luotiin uusi, lähes salaliittoteorioita hipova tulkintamalli Venäjän informaatiovaikuttamisesta, jolla asiallinen keskustelu haluttiin tehdä tarpeettomaksi.

Näiltä osin kirjoitus ei juurikaan kunnioita demokraattisen keskustelun tai hyvän argumentoinnin perusteita. Tai tietysti, samaa retoriikkaa lainaten, voisi pohtia, oliko sittenkin keskustelun sijaan kyseessä Naton taholta tulevaa informaatiovaikuttamista?

Ikävä tuottaa pettymys

Oliko tarkoituksenakin luoda ”kuin oppikirjaesimerkki” argumentointivirheen avulla tehtävästä keskustelun siirtämisestä pois Nato-kritiikistä, itselle mukavammille urille? Ikävä tuottaa pettymys hyvässä käynnistymisvaiheessa olevalle salaliittoteorialle, mutta asioita voidaan ajatella analyyttisesti ilman että Venäjä on mitenkään sekaantunut asiaan.

Snickerin kirjoituksessa on myös useita kiinnostavia kohtia, joita lienee syytä käsitellä tarkemmin.

Ensinnäkään kirjoitus ei kumoa yhtäkään esittämääni Nato-kriittistä argumenttia: Meihin ei kohdistu suoraa uhkaa tällä hetkellä ja maantieteelle emme voi mitään, Nato-liittymisen myötä meistä tulee paljon merkittävämpi kohde Venäjän sotatoimille kuin ilman Natoa.

Saksan ja Britannian etu ei ole aina Suomen

En tiedä, paljonko Naton 5. pykälä lämmittää, jos joudumme esimerkiksi ennakoivan ydinaseiskun kohteeksi. Maantieteestä johtuen myös se, mikä on esimerkiksi Saksan tai Britannian etu, ei aina ole Suomen etu.

Venäjän eristäminen kostona idioottimaisesta toiminnasta voi olla selkeä lyhyen ajan signaali, mutta pitkällä tähtäimellä hyvin riskialtis ratkaisu. Moniko haluaisi asua esimerkiksi Koreoiden välisen rajan tuntumassa jännittäen mitä jännää rajan takaa seuraavaksi tulee?

Talousvaikutukset ovat kiistämättömiä, ja jostain ne maksetaan. Toki kun annetaan infrastruktuurin lahota ja koulutuksen romahtaa, niin ehkä Suomen miehittäminen tulee sitäkin kautta vähemmän houkuttelevaksi, mutta ei se kai ole tavoite.

Mainehaitta on ilmeinen, eikä Naton jäseniä tarvitse mitenkään erikseen ”mustamaalata”, kyllä ne ovat pystyneet siihen aivan itse, aivan samoin kuin Venäjä tänä päivänä pilaa maineensa aivan itse.

Lisäksi kirjoittaja antaa ymmärtää, että kaupankäynti jotenkin pyhittäisi kyseisten maiden toimintaa. Tähän kevääseen asti Venäjäkin oli ”Suomen vakiintunut kauppakumppani”, pitäisikö meidän siis kirjoittajan mielestä sillä perusteella hyväksyä myös Venäjän toimet Ukrainassa?

”Suurvaltapolitiikka kaksilla korteilla”

Ehkä opportunistisin ja ihmisarvon kannalta huolestuttavin kohta kirjoituksessa oli kirjoittajan toteamus ”suurvaltapolitiikassa pelataan aina kaksilla korteilla”, ikään kuin siviilien tappaminen olisi ihan hyväksyttävää, kunhan sen tekevät ”meidän kaverit”. Kysymys kuuluu haluammeko me olla mukana pelaamassa kaksinaamaista peliä kaksilla korteilla?

Lisäksi kirjoittaja mainitsee että ”asiat nimenomaan eivät ole mustavalkoisia”. Jos näin on, miksi Nato on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto? Tuntuu että Natoon liittyminen halutaan tehdä kovassa kiireessä, koska juuri nyt kaikki ovat järkyttyneitä sodasta. Riskinä ilmeisesti on, että jos aikaa kuluu liikaa, ihmiset rauhoittuvat ja alkavat oikeasti ajatella asiaa.

Altti Lagstedt

Hattula