Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide: Tartu apuvälineeseen, kun aika on – Oman liikkumisen raja tulee jossakin vaiheessa vastaan

Riskinotto on viimeistään syytä lopettaa, kun ei pääse itsenäisesti ylös.

Ihmeellistä, että ihmiselle on ominaista avuttomuuden häpeä, vajavuuden näyttäminen, on kyse apuvälineistä, sairauksista tai muusta “normaalista” poikkeavuudesta. Kyynärsauva, rollaattori saatikka pyörätuoli on ruma ja varma merkki onnettomuudesta.

Elsa Karhunen Turengista kirjoitti (HäSa 27.4.) miehestä, jonka jalat pettivät ja jonka nostamisessa tuli vaikeuksia. Sain tapauksesta kimmokkeen kirjoittaa yleisellä tasolla liikuntakyvystä ja kykenemättömyydestä.

Mies, jonka selkäranka leikattiin kahdesti

Tunnen nimittäin erittäin hyvin erään toisen miehen, jonka selkäranka leikattiin kahteen kertaan kolme vuotta sitten, kun ei parikymmentäkään kaatumistapaturmaa auttanut ymmärtämään kävelyn olevan hänelle uhkarohkea harrastus.

Nyt hän on uskonut, eikä suostu enää liikkumaan jaloillaan, vaan ainoastaan pienellä sähkömopollaan. ”Minne ei sillä pääse, ei tarvi päästäkään”, hän sanoo.

Kävely yhteiskuntakelpoisuuden edellytys?

Hän kertoo uskoneensa viimeiseen saakka kävelyn olleen toimintakyvyn vaihtoehdoton perusta, mutta myös yhteiskuntakelpoisuuden edellyttäjänä.

Viimeiset vuodet se tapahtui kyynärsauvoin horjuen tai rollaattorilla onneen nojaten. Pääseehän omin jaloin useampaan paikkaan ja joutuisammin kuin rollaattorilla tai pyörätuolilla. Pääsee ja pääsee.

Mielestäni hänelle kävely “selän katkeamiseen” saakka oli pelkkää itsepäisyyttä.

Kävelyä pitäisi mieluummin estellä

Laittamatta omia tai muiden huonojalkaisten tapaturmia sosiaali- ja terveydenhuollon syyksi, pitäisi mielestäni tapaturmariskistä selviä merkkejä nähdessä pikemmin estellä kävelyä kuin kannustaa ja edellyttää.

Raja omin jaloin liikkumiselle on jossain vaiheessa laitettava, vammautuessa joutuu itse maksamaan arvaamattoman kovan hinnan. Moittimatta ketään, mielestäni riskinotto on viimeistään syytä lopettaa, kun ei pääse itsenäisesti ylös.

Ennen kuin alatte etsiä naapureistanne tuota itsepäistä miestä, niin kerron, että kyse on minusta. Oli helpompaa kertoa asia kolmannessa persoonassa kuin minä-minä-muodossa.

Leo Roivainen

Hattula