Mitä tahansa Punaisella torilla tapahtuukaan ja julistetaan, se tiedetään valheelliseksi farssiksi, jolle koko maailma voisi hyvin nauraa ääneen, mutta valitettavasti ei voi.
Vladimir Putinin Venäjä on monin tavoin entisen, 1990-luvulle tultaessa luhistuneen Neuvostoliiton perillinen, joka on pönkittänyt kuplaksi paljastunutta mahtiaan menneillä suuruuden päivillä.
Toukokuun yhdeksättä päivää juhlittiin Neuvostoliitossa näyttävillä sotilasparaateilla suuressa isänmaallisessa sodassa natsi-Saksasta saavutetun voiton kunniaksi.
Historiaa luetaan Venäjällä sekä mielivaltaisesti että halutut palat valikoiden.
Tuolloin Putinin tapaan itsevaltaisesti Neuvosto-Venäjää johtanut Josif Stalin sai merkittävää tukea etenkin Yhdysvalloilta. Stalinin ajoista taas ei voi puhua muistamatta hirmutekoja ja kansanmurhia. Niistä on kammottavan lyhyt matka nykypäivään.
Putin on kopioinut kommunistisen ajan kulissit – tuolloinkin yhtä valheelliset – suoraan oman itsevaltaisen asemansa ja valtansa tueksi.
Maanantaina koittava vuoden 2022 voitonpäivä on jyrkästi erilainen kuin Putin vielä joitakin aikoja sitten kuvitteli.
Viisaiden asiantuntijoiden käymä keskustelu siitä, minkälaisen “voiton” Venäjä voitonpäiväksi keksii, on täysin tragikoomista. Vielä alkanut viikonloppu voi tuoda melkein mitä vaan, mutta todellisuudessa aika on jo kulunut Kremlin tiimalasissa.
Jos valheellisen vallan linnakkeesta löytyisi rahtunenkin rehellisyyttä, koko voitonpäivän juhlallisuudet olisi peruttu.
Eihän sen näin pitänyt mennä! Mitä tahansa Punaisella torilla ja Venäjän vahanaamaisessa valemediassa tapahtuukaan ja julistetaan, se tiedetään jo etukäteen valheelliseksi farssiksi, jolle koko maailma voisi nauraa ääneen.
Samaan aikaan Ukrainassa jatkuvat venäläissotilaiden siviiliväestöön kohdistuvat raakalaismaiset teot pakottavat kuitenkin kunnioittavaan hiljaisuuteen. Näin ei voi jatkua. Siksi Ukrainan kaikkinaista tukemista on edelleen jatkettava ja tehostettava. Toistaiseksi siinä on onnistuttu jopa kohtalaisesti ja vieläpä ilman länsivaltojen suoraa puuttumista sotatoimiin.
Niin sanotun “sotilasoperaation” alkaessa Venäjän vähimmäistavoitteina pidettiin “kansantasavalloiksi” julistettujen itäosien erottamista muusta Ukrainasta ja Kiovan valtausta.
Suomalaisetkin sotilasasiantuntijat ovat osin jopa hämmentyneinä seuranneet, miten surkeasti venäläiset ovat sotineet. Putinin poliittinen ja taloudellinen umpikuja oli ennakoitavissa. Nyt on johtajansa pettänyt täydellisesti myös Venäjän armeija.
Ennakoidulla sodanjulistuksellakin Putin vain alleviivaisi epäonnistumistaan. Liikekannallepano olisi riski. Se saattaisi paljastaa venäläisten yleisen kyllästymisen valheessa elämiseen.
Totuudessa on se hyvä puoli, että jossakin vaiheessa se aina paljastuu, jopa Venäjällä.
Ukraina voi vielä hävitä taisteluita, mutta sodassa se on jo saavuttanut vastaansanomattoman moraalisen voiton.