Eugenessa, Yhdysvaltain Oregonissa päättyneet yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut olivat kolmannet peräkkäiset, joissa Suomen joukkue jäi ilman mitalia. Enää se ei kuitenkaan ole edes varsinainen pettymys.
Taso yleisurheilussa on maailmalla karannut niin korkeaksi, että MM- ja olympiatasolla suomalaisilta vaaditaan ensin isoja kehitysaskeleita ja päälle täydellistä onnistumista, jotta todellinen mitalisauma aukeaisi.
Monet suomalaiset ylsivät, jos ei aivan parhaiksi eurooppalaisiksi, niin ainakin sen verran korkealle, että mahdollisuudet näyttävät peräti lupaavilta 15. elokuuta Saksan Münchenissä alkavissa EM-kisoissa.
Kilpailut ovat kuitenkin elokuussa taas aivan uudet, eikä mitaleita ratkaista tilastoilla.
Myös mitaliehdokkaiden takana tapahtuu yleisurheilussa suuria asioita. Kilpakävelijä Aleksi Ojala kuuluu Eugenen iloisimpiin suomalaisonnistujiin. Sijaluku 35 kilometrin matkalla oli 13. Lisäksi Ojala käveli hyvin myös 20 kilometrillä. Tästä on hyvä jatkaa.
Sinnikäs urjalalainen tavoittaa vaativassa lajissaan omaa paikkaansa maailman valioiden joukossa.
Selvää kehitystä suomalaisessa yleisurheilussa on tapahtunut, mikä koskee etenkin ilahduttavan monia nuoria naisurheilijoita.
Hyvä esimerkki on jo arvokisaurheilijana jo kokeneeksi kasvanut seiväshyppääjä Wilma Murto. Hänet voi nimetä kisojen parhaaksi suomalaiseksi hyvällä tuloksellaan (460) ja kuudennella sijallaan.
Pistesijoja tuli muutoinkin runsaasti aikaisempii kisoihin verrattuna.
Loistavaa esimerkkiä kaikille nuorille urheiljoille – ja muillekin – näyttävät monet muutkin nuoret suomalaisnaiset, kuten moukarinheittäjät Silja Kosonen ja Krista Tervo.
Suomalaisen juoksu-urheilun lipunkantajat ovat myös naisia. Sellaisiksi voi nimetä 400 metrin aidoissa 35 vuoden ikäisen Tuija Helanderin SE-ajan alittaneen Viivi Lehikoisen ja maratonin hienosti juosseen Alisa Vainion.
Miesten yleisurheilu oli MM-kisoissa jälleen kerran liikaakin keihäänheiton varassa. Oliver Helanderin odotukset olivat kovemmat kuin lopputulos. Kyvyt riittävät jatkossa paljon pidemmällä – ja korkeammalle, kenties jo Münchenissä.
Lassi Etelätalo teki taas sen taas: piti keihäsmaan mainetta yllä maailman ihmetellessä Grenadan Anderson Petersin ihmekaaria. Kyllä keihäs lentää, kun on tautia takana.