Maatilojen lukumäärä Suomessa on pudonnut noin 61 500 tilaan eli vähenemän vuosivauhti on jo vuosia ollut runsaan tuhannen tilan verran. Autioitunutta maaseutua katsellessa palautuu mieleen yli miesmuistin jatkunut taistelu ylituotantoa vastaan. Ensimmäiset peltopaketit tehtiin ja lehmäntapporahat maksettiin jo 1960-luvun lopussa.
Taistelu on nyt takana ja se on voitettu. Enää ei Suomessakaan ole tarpeen sättiä enää ketään ylituotannosta, sillä edes omavaraisuus ei enää toteudu. Vuonna 1985 perustettiin erityinen komitea ohjaamaan maatalous pois kalliista ylituotannosta. Maatalous 2000 -komitea pokkasi työnsä päättäjille pari vuotta myöhemmin.
Mietinnön pääviesti oli, että maatalouden ylituotannosta ja vientituesta on päästävä eroon. Maa tuottakoon vain sen, minkä oma kansa syö. Jonkin verran voidaan tuottaa yli oman kulutuksen, pahan päivän varalle.
Ylijäämillä oli aina ottajansa, Neuvostoliiton kanssa tehtäviin runkosopimuksiin mahtui myös elintarvikkeita. Bilateraalikaupassa Ladat, öljy ja sinkkiämpärit vaihdettiin kananmuniin, voihin ja sianlihaan. Kahta asiaa korkeista päättäjistä koostettu komitea ei ottanut huomioon. He eivät aistineet yhtään Neuvostoliiton ja koko itäblokin hajoamista saati siitä, että Suomesta tulisi Euroopan unionin jäsen ennen vuotta 2000, jo vuonna 1995. Eletyt vuodet ovat osoittaneet, että molemmat tapahtumat ovat olleet erityisen tärkeitä muuttujia, jotka ovat kyntäneet maataloutta tosi syvältä, pohjimmaista jankkoa myöten.
Ulkomainen ruoka on vyörynyt suomalaisiin pöytiin osin siksi, että se maistuu ja siksi, ettei tuontia rajoiteta. Tärkeä syy keskeisten elintarvikkeiden tuonnille on, ettei Suomi enää tuota edes omaa ruokaansa.
Naudanlihaa tuodaan Etelä-Amerikasta ja Afrikasta saakka, ruista ja vehnää ostetaan maailman viljapörsseistä. Juustohyllyt täyttyvät tuontitavarasta, taannoin loppui kotimainen voi, munistakin on ajoin pulaa, mutta onpahan päästy eroon kirotusta ylituotannosta. Kun alun toistakymmentä paperi- ja sellutehdasta ja kymmeniä vientisahoja on pantu pysyvästi kiinni ja Nokiakin konttaa, Suomen kauppatase on humpsahtanut järisyttävän miinusmerkkiseksi, viime vuonna jo 3,6 miljardiksi euroksi.
Yksin helmikuun vaje oli 600 miljoonaa euroa. Siihen mahtuu myös sellaisten elintarvikkeiden tuontia, jotka pystytään tuottamaan vaivatta kotimaassakin. Hei Hauhon Koskinen , ministerismies! Nimitäpä uusi Maatalous 2020 -komitea miettimään, miten kansantalouden ydintä nävertävä maataloustuotteiden tarpeeton tuonti saadaan loppumaan. Se olisi kovin isänmaallista.
Kapasiteetista ei ole puutetta sen enempää maatiloilla kuin elintarviketeollisuudessakaan. Kyse on poliittisesta tahdosta, kuten aikoinaan ylituotannon nitistämisessäkin. Kansakunnan mieliala on nykyisin poikkeuksellisen vastaanottavainen kotimaiselle lähiruualle.
Vaikka kuinka ollaan osa Euroopan unionia ja hääritään yhteisillä sisämarkkinoilla, kauppataseen miljardivaje on jakamaton. Se on yksin Suomen ja suomalaisten ongelma.