Näin unta punaisesta Egg-tuolista. Unennäöksi se jääkin, sillä tanskalaisen Arne Jakobsenin suunnittelema istuin maksaa lähes 5 000 euroa.
Järjetön hinta tuolista, vaikka se on ihana.
Olen myös käynyt kuolaamassa ns. Egg-tuolin ääressä netti- ynnä muuta kauppaa harjoittavassa liikkeessä. Siellä punainen ihanuus maksoi tarjouksessa 480 euroa ja ilman tarjoustakin se irtosi alle tonnilla.
Arvaa, tekikö mieli rikkoa suunnittelijoiden pyhää tekijänoikeuslakia ja ostaa kopio. Feikki, joka laadultaan yltää jopa alkuperäisen tasolle. Haavelistalla o n myös kaksi saman suunnittelijan mustaa, nahkaista Swan-tuolia. Ne maksavat kolme tonnia kappale.
Niitä ei netissä ole nyt tarjouksessa, joten kopiosta joutuisi pulittamaan 690 euroa.
Onneksi vanhempani ostivat aikoinaan Artekista Aallon huonekaluja. Silloin ne olivat vielä tavallisen keskituloisen perheen ulottuvilla. Todennäköisesti Alvar Aalto tarkoitti muotoilun tavallisiin koteihin. Niin kuin myös Arne Jakobsen ja monet muut.
On siis mahdollista kaivaa varaston periltä se, mikä Aalto-tuoleista on jäljellä ja teettää niihin uusi istuinosa mustasta satulavyöstä. Äskettäin Suomen johtavat muotoilupiirit kuten Teollisuustaiteen liitto Ornamo, Artek ja Alvar Aalto -säätiö tekivät tutkintapyynnön keskusrikospoliisille.
Se koskee ruotsalaista nettikauppa Designers Revoltia. Se markkinoi näyttävästi tunnetuimpia huonekaluklassikoita.
Ne ovat laadultaan alkuperäisten tasoisia, sen myöntävät suomalaiset asiantuntijatkin. Hinta vain on eri, ehkä viidennes Suomessa myydyistä aidoista klassikkohuonekaluista.
Ei ihme, että design-ala on huolissaan. Valistunut kansalainen on valmis maksamaan lisenssiä aidosta muotoiluneron tuotteesta, mutta tuskinpa huonekalun hinnasta 80 prosenttia muodostuu lisenssistä.
Olettaisi, ettei Desingners Revoltkaan myy huonekaluja tappiolla.
Herää kysymys, kuinka samaa laatua voidaan tuottaa vain murto-osalla aidon hinnasta. Kopiot tehdään Kiinassa, mitäpä ei nykyään tehtäisi. Sekään ei selitä 80 prosentin hinnaneroa. Bisnesidea perustuu Britannian muuta Eurooppaa lievempään tekijänoikeuslainsäädäntöön. Se takaa suojan vain 25 vuodeksi, kun se muualla on 70 vuotta.
Kopioita myyvän ruotsalaismiljonäärin tulkinta on, että kierrättämällä kopiot Britannian kautta, niistä tulee laillisia myös muun EU:n sisämarkkinoilla.
Suomalaisen muotoilualan vastaus oli kääntyä poliisin puoleen.
Mitä jos huonekalukauppiaat menisivät itseensä ja harkitsisivat kohtuullisempaa hinnoittelua.
Naisen logiikalla arvioiden muotoiluvalioita menisi silloin enemmän kaupaksi ja voitot pysyisivät samoina.