Neljän maakuntalehden teettämä ja viime viikonvaihteessa julkaistu mielipidetiedustelu nostaa keskustajohtaja Juha Sipilän suosituimmaksi pääministeriehdokkaaksi. Tuhatkunta äänestysikäistä kansalaista nosti hänet selvästi ohi kilpakumppaneittensa. Sipilää kannattaa 29, kokoomusjohtaja Jyrki Kataista 21 ja perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia 13 prosenttia vastaajista. Tässä gallupissa perussuomalaiset ovat vuotaneet Soinin takaa Sipilän leiriin.
Kolmen kärjen takana tulee kokonaan eri sarjassa SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, jolle pääministerin tuolin soisi vain seitsemän prosenttia. Urpilainen painii samassa sarjassa vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja vihreiden Ville Niinistön kanssa. Sellainen on enemmän kuin kiusallista toiselle päähallituspuolueelle, jonka puheenjohtajalta on odotettu nousua kamppailuun Suomen seuraavasta pääministeristä.
Puheenjohtaja Sipilän menestystä petaavat alkukesän mielipidemittaukset, joissa keskusta on noussut maan suurimmaksi puolueeksi. Merkillepantavaa niissä on kokoomuksen pudotus vuosikausia kestäneeltä piikkipaikalta oppositiopuolueiden jälkeen kolmoseksi.
Sipilän ja keskustan suosion perimmäistä syytä on varsin helppo arvailla; hallitus on vaikeuksissa. Kuuden puolueen enemmistöhallitus ei ole kyennyt tekemään suuria ratkaisuja, vaan lykännyt niitä jo pari vuotta. Jatkuvasti heikentynyt taloustilanne on kaventanut pelikenttää.
Hallituksen ykköshankkeet kunta- ja soteuudistukset junnaavat itse asiassa paikallaan. Kun ne pitäisi ennen vaalikauden loppua ratkaista, eduskuntavaalit ovat jo lähellä, eikä vaalikuumeessa ole ennenkään riittänyt rohkeutta koviin päätöksiin.
Hallitus ja nimenomaan sosiaalidemokraatit ovat väsymättä puhuneet nuorisotakuusta. Jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle pitää järjestyä koulutus- tai työpaikka, vaikka yhteiskunnan tuella. Itse asiasta vallitseekin laaja poliittinen yksituumaisuus, mutta työttömyys ja sen mukana nuorisotyöttömyys vain pahenee talouden sukeltaessa.
Suosion lisäämiseksi oppositiolle on tähän asti riittänyt hallituksen kompurointi. Omia avauksia ja vaihtoehtoja ei ole juuri kuulunut, hallituksen arvostelu on riittänyt.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa kaksi vuotta. Ennenaikaisia vaaleja on kenenkään turha haikailla. Joillakin pienpuolueilla tie saattaa nousta loppusuoralla pystyyn, ja muutamat ministerivaihdokset ovat todennäköisiä, mutta hallitus jatkaa peruselementeiltään alkuperäisenä vaaleihin asti.
Keskustan ja sen puheenjohtajan ei vielä kannata tuuletella voittoa ja pääministeriyttä, sillä vaaleihin on vielä aikaa. Jos oppositiopuolue ei erityisen raskaasti töpeksi, sen vaalivoittoa on helppo ennustaa, sillä keskusta katsoi kaikkien aikojen pohjat viime eduskuntavaaleissa.
Suomalaisessa parlamentarismissa vaalivoittaja ei yksin muodosta hallitusta, vaan vaalitulos ja ohjelmaneuvottelut ratkaisevat kokoonpanon. Seuraavaa hallitusta ei siis missään tapauksessa ole vielä muodostettu.