Valivali, nillin nillin ja mäkä mäkä. Olen kuullut monesti, että toimittajat keskittyvät liikaa negatiivisiin asioihin, emmekä kerro positiivisia uutisia tarpeeksi usein. Toimittajat taas näkevät, että negatiivisista asioista kertominen parantaa maailmaa ja tuo pahat asiat julkisuuteen.
Kun aloitin tämän alanurkan tekemisen, mietin, että mikä asia on tässä maailmassa huonosti. Toisin sanoen, mistä voisin valittaa. Löytyihän niitä.
Ihmiset törttöilevät liikenteessä, eivätkä päästä apostolinkyydillä kulkevia suojatien yli. Pysäköinti on Hämeenlinnassa kallista, eikä täällä ole tarpeeksi hyväkuntoisia pyöräteitä. Testosteronia huokuvat machomiehet istuvat kuntosalin laitteilla tekemättä mitään, ja itse joudut odottamaan hauiskääntöäsi. Suomessa on aina liian kylmä tai liian kuuma. Reskalla joku kävelee aina liian hitaasti, tai pysähtyy oviaukon eteen tupakalle. Alkoholikin on liian kallista, ruoasta puhumattakaan. Ravintoloista ei saa kunnollista kasvisruokaa ja sitä rataa.
Pännivistä asioista pitää puhua, mutta liian usein se tapahtuu positiivisten asioiden kustannuksella.
Hämeen Sanomien mielipidepalstalta saa helposti kuvan, että tässä kaupungissa vain valitetaan, ja kaikki on takapuolellaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Meillä ihmisillä on usein tapana avata leipäläpi vain silloin, kun jokin on huonosti. Kun kaikki ovat hiljaa, kaikki on hyvin.
Minulla on kuitenkin myös paljon positiivista sanottavaa. Ei ole pelkkä klisee, että kiitos unohtuu liian usein. Tässä kaupungissa on moni ansainnut kiitoksen, nyt niistä muutama.
Moottoritien katteen rakentaminen on ollut yksi kaupungin suurimmista rakennusprojekteista. Se on sujunut yllättävän jouhevasti. Pahimpina aikoina liikennejärjestelyt ovat muuttuneet katteella päivittäin, mutta en edes minä – neljä kertaa inssissä käynyt tunari – ole katteen liikenneviidakossa eksynyt. Olen aina löytänyt oikean kaistan. Ruuhkaan en ole juuttunut koskaan. Kiitos moottoritien katteen suunnittelijoille! Te olette onnistuneet!
Joka vuosi elämäntapavalittajat ovat pahoittaneet mielensä Wanaja-festivaaleista. Kun on melua ja pissaa. Viime vuonna vihainen lenkkeilijä soitti promoottori Mikko Hanssonille, kun hän ei ollut päässyt viikonloppuna tutulle rantareitilleen juoksemaan. Eihän täällä muualla voi lenkkeillä.
Tänä vuonna kukaan ei valittanut kaupungin hienoimmasta tapahtumasta, ainakaan yleisönosastolle. Wanaja rikkoi kävijäennätyksensä, mutta linnanpuisto on jo puhtipuhdas, eikä järjestyshäiriöitä ollut tavallista viikonloppua enempää. Järjestelyt sujuivat tänä vuonna mahtavasti, niin kuin aikaisempinakin vuosina. Mahtavaa herra Hansson ja herra Keskinen! Vuosien uurastus on nyt palkittu.
Kaiken kauheuden keskellä, yritetään yhdessä muistaa, että jos on aikaa ja energiaa valittaa, asiat ovat valittajalla aika hyvin.