Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uusi innovaatio: juttele potilaasi kanssa

Kehitys kehittyy lääketieteessä huimasti. Sairaaloilla on käytössään laitteita, joilla voidaan paikallispuudutuksessa vaikkapa sukeltaa sydämen sisään ja tehdä siellä operaatioita esimerkiksi eteisvärinän ehkäisemiseksi.

Vehjettä käytetään hiirellä niin kuin tietokonetta. Laitteeseen kuuluu pieni kamera, joka antaa ajantasaista tietoa sydämen sisältä.

Samalla esimerkiksi lääketieteen opiskelijat voivat seurata operaatiota suurelta screeniltä ja keskustella operoivan lääkärin kanssa.

Tällaiset laitteet ovat kalliita, eikä niitä ole kuin yliopistosairaaloissa.

Asiantuntijoiden mukaan tekniikan hinta ei kuitenkaan ole se, joka nostaa jatkuvasti sairaanhoidon kustannuksia.

Nousu tulee yhä tehokkaammista lääkkeistä, jotka tepsivät entistä rajatumpiin sairauksiin.

Jossain vaiheessa eteen tulee eettinen pohdinta, kuinka paljon kannattaa panostaa vain muutaman ihmisen auttamiseen. Tekniikka häikäisee ja lääkkeet ovat yhä parempia. Tavallista pulliaista kuitenkin kiinnostaa päivittäin keskustelussa olevassa sote-sopassa se, pääseekö vaivojensa kanssa lääkärille ja kuinka kaukana terveysasema on.

Seuraavaksi kiinnostaa se, ymmärtääkö lääkäri tai yhä useammin hoitaja vaivan, kuunteleeko hän edes ja onko ystävällinen.

Se ei vieläkään ole itsestäänselvyys. Kuopion yliopistossa koulutetaan muun muassa hammaslääkäreitä. Siellä on tehty merkittävä innovaatio.

Ennen kuin potilas kipataan suu auki hammaslääkärin käsiteltäväksi, istutaan tovi kasvokkain ja keskustellaan siitä, mikä vaivaa vai vaivaako mikään.

Samalla hammaslääkäri voi tarkastella potilaan kasvoja ja olemusta. Monesti esimerkiksi virheellinen purenta vaikuttaa niskakipuina tai päänsärkynä.

Hammaslääkärin toimialaa on koko suu, eivät ainoastaan hampaat. Suu taas säteilee moniaalle muualle ihmisen kehossa.

Luulisi, että tämä kaikki on itsestään selvää. Näin ei kuitenkaan ole. Se on pitänyt keksiä uudestaan.

Aikuisista suomalaisista 40 prosenttia pelkää hammaslääkäriä. Siitä voidaan syyttää ainakin entisaikojen kouluhammaslääkäreitä, joiden tapoihin eivät kuuluneet puudutukset tai empatia. Tässä hammaslääkärit ja yleislääkäritkin voivat mennä itseensä. Kaikki eivät välttämättä vieläkään ole sisäistäneet olevansa yleisönpalveluammatissa.

On loistavia esimerkkejä lääkäreistä, joilla on psykologista silmää ja jotka osaavat käsitellä potilaitaan inhimillisesti.

On kuitenkin myös heitä, joista jää sellainen maku, että opetetaanko siellä lääketieteellisessä lainkaan potilaan kohtaamista.

Kun terveyskeskuksissakin nuoren lääkärin lähtöpalkka on siellä neljän, viiden tonnin hujakoilla, sillä toivoisi saavansa edes ystävällisyyttä.