Olkaa vanhemmat tarkkana, kun lukiolaiselle tulee mainospostia vaihto-oppilasjärjestöistä. Älkää ihmeessä ostako sikaa säkissä!
“Sen piti olla elämäni paras vuosi, mutta siitä tulikin kauhein”. Näin kertoi ruotsalaisen STS-järjestön vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ollut Ida-Sofia Sane MOT-ohjelmassa Vaihto-oppilas heitteillä 7. lokakuuta Ylen TV1:ssä.
Nebraskan peräkulmille joutuneen suomalaistytön tarinaa voisi naureskella, että siellähän Amerikan takahikiällä elintasoteini sai terveellistä oppia. Ei kuitenkaan naurattanut yhtään. Suomalaisnuorten ohjelmassa kertomat kauhutarinat eivät olleet tippaakaan epäuskottavia.
Nuorten odotukset ovat keskimäärin ihan kohtuullisia, kuten se, että vuoden aikana pääsee tutustumaan vieraan maan arkipäivään ja kulttuuriin, saa ystäviä ja tietenkin myös kielitaito kohenee. Tätä hyvää ja kaunista meille myös markkinoidaan, ja tarjonta tuntuu vastaavan kysyntää.
Itsenäisyyttä hapuilevan nuoren on hyvä oppia olemaan omillaan, mutta jos perusturvallisuus ei ole kunnossa, on jokin pahasti pielessä.
Kuka on valmis maksamaan kymppitonnin ja vieläpä etukäteen siitä, että oma lapsi pääsee näkemään nälkää, ahdistuu tai joutuu muuten vaan kiusattavaksi?
Ei ole minkäänlaista järkeä rahoittaa jonkin epämääräisen järjestöksi itseään kutsuvan kaupallisen yrityksen miljoonabisnestä. STS ei esimerkiksi kerro, mihin meiltä vanhemmilta pumpatut eurot menevät.
Tuli sellainen olo, että piti vannoa ja vakuuttaa, että olen tarpeeksi hyvä ihminen maksaakseni itseni kipeäksi. Hyvä sentään, ettei tarvinnut valmennustilaisuudessa laulaa ja leikkiä ruotsalaisittain.
Miettikää siis tarkasti, kenen bisnestä rahoitatte! Aluevalvojan tehtävänä on huolehtia vaihto-oppilaiden hyvinvoinnista. Mitä jos aluevalvoja onkin ilmeisen luonnehäiriöinen ja täysin arvaamaton? Apu voi löytyä silloin kotoa, mutta kyllä täältä on aika pitkä matka lähteä omaa nuorta puolustamaan mielivaltaa vastaan. Avuttomuus on silloin pahinta.
Lisäksi vaihto-oppilaan vanhemmat joutuvat yleensä sitoutumaan siihen, että yhteyttä ei pidetä juuri ollenkaan tai sitten vain vähän. Höpöhöpö-selitys on sellainen, että silloin muka tulee ikävä, ja kaikki menee pieleen.
Kyllä se vaan on niin, että vanhemmilla on oikeus tehdä ihan kaikki lastensa hyväksi, ainakin isillä tyttäriensä suojelemiseksi. Monet suomalaisnuoret ovat joutuneet vaihtamaan vaihto-oppilasvuoden aikana isäntäperhettä. Onneksi joissakin tapauksissa se iso pelastus voi olla nimenomaan isäntäperhe, joka niukoista oloistaan huolimatta voi olla myös turvallinen ja rakastava.
Olin ylpeä jopa siitä yhdestä varoituksesta, jolla järjestö uhkaili. Se oli pelkästään osoitus siitä, että jälkikasvu osasi siellä jossakin pitää puolensa ja ajattelee omilla aivoillaan.