Peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) aikataulutti sote-uudistusta kolmisen viikkoa sitten. Jo lokakuun lopulla pitäisi tehdä päätös, kuinka monen itsehallintoalueen pohjalta uudistusta tehdään.
Lobbaus käynnistyi välittömästi. Kanta-Hämeen kunnat ovat olleet yksimielisiä siitä, että maakunnan kokoinen sote-alue on paras, kuten maakuntajohtaja Timo Reina korosti kirjoituksessaan (HäSa 9.9.) tällä viikolla.
Hallitusohjelmassa puhutaan enintään 19 sote-alueesta, mikä on nykyisten maakuntien määrä.
Uudistusta valmistellut asiantuntijaryhmä päätyi kuitenkin pienempään määrään, 9–12 itsehallintoalueeseen.
Esimerkiksi THL on aikaisemmin pitänyt ideaalina viittä sote-aluetta. Tiettävästi ainakin kokoomus yhtyy tähän näkemykseen.
Vaikka Kanta-Häme lobbaa maakunnan kokoista itsehallintoaluetta, on syytä pohtia myös, mikä on paras vaihtoehto yhteistyösuunnaksi.
On todennäköistä, että itsehallintoalueiden määrä jää 19:ää vähäisemmäksi. Sipilän hallitus ei tunnu kallistavan korvaansa erilaisten intressiryhmien vaateille.
Ennen vanhaan Päijät-Häme olisi voinut olla luonnollisin suunta. Mielipideosastolla (HäSa 10.9.) on jo kirjoitettu sen puolesta.
Uudistusta valmisteleva ministeri Rehula tulee Hollolasta Päijät-Hämeestä. Viime vaalikauden sote-yritelmissä Päijät-Häme halusi suuntautua etelään osaksi pääkaupunkiseutua. Sinne se viime vaiheessa asemoitiinkin.
Silloin Kanta-Häme näytti jäävän osaksi Pirkanmaa-vetoista sote-aluetta.
Päättäjien pitää pohtia maakunnan ohella myös isompia vaihtoehtoja. Mikä on silloin paras yhteistyösuunta? Muuten Kanta-Hämeestä syntyy jakojäännös, joka pirstaloidaan naapurien kesken. Se olisi varmasti heikoin vaihtoehto.
Tavallisen palvelujen käyttäjän ja veronmaksajan kannalta aluejakoja isompi kysymys uudistuksessa on kuitenkin rahoitus. Se näyttää siirtyvän kunnilta valtiolle.
Se merkitsee kuntabudjettien puolittumista. Tämän tulee näkyä kuntien veroprosenteissa, sillä valtio tai itsehallintoalue kerää varmasti omansa.
Kansalaisen kokonaisverotaakka ei saa kasvaa nykyisestä.