Trollhättanissa Kronanin koulussa tapahtui torstaina isku, jota kuvattiin vakavimmaksi Ruotsin historiassa. Kaksi kuoli ja kaksi haavoittui vakavasti, kun rasististen ääriajatuksien ja natsisympatioiden myrkyttämä 21-vuotias nuorukainen riehui koululla veitsien ja miekan kanssa.
Myös naamioitunut iskun tekijä kuoli poliisin luodeista saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa. Ruotsi on säästynyt pitkään vakavilta väkivallanteoilta kouluissa, joten on ymmärrettävää, että isku on järkyttänyt laajasti länsinaapurissa. Traaginen teko oli silti asiantuntijan mielestä ainoastaan ajan kysymys.
Rasismi ja kiihkoilu ovat kyteneet kansankodissa pinnan alla jo vuosia, joten kriminologian professorin Jerzy Sarneckin mukaan hyökkäys oli järkyttävä ja kauhea, mutta ei valitettavasti yllätys.
Ainoaksi positiiviseksi seikaksi tapauksen yhteydessä on nähty se, että Ruotsissa on hankala hankkia ampuma-aseita. Hyökkäyksen uhriluku olisi saattanut olla paljon suurempikin, mikäli nuorukainen olisi marssinut noin 400 oppilaan kouluun teräaseiden sijaan ampuma-aseen kanssa. Koulusurmista on liian monta synkkää muistoa myös Suomessa. Rauman, Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa surmat tehtiin käsiaseilla. Ainakin 2000-luvun tragedioissa, Jokelassa ja Kauhajoella, koulusurman tekijäksi paljastui huomionhakuinen, ihmisvihaa tihkunut nuorukainen, jolla ei ollut mainittavaa rikoshistoriaa.
Kaikkia hyökkäyksiä kouluihin on pohjoismaisissa avoimissa yhteiskunnissa mahdoton estää. Siksi etenkin pistoolien ja revolverien hallussapitolupiin on Suomessa kiinnitetty Kauhajoen kouluampumisen jälkeen erityishuomiota – kuten pitikin.
Metsästäjien ja ampumaharrastajien arkea hankintalupaprosessin tiukentuminen on saattanut haitata, mutta se on silti pieni hinta, mikäli näin toimimalla estetään yksikin koulusurma. Niin Suomen kuin Ruotsin tapausten jälkeisessä keskustelussa on syytä korostaa, ettei vihan – rasistisen tai jonkin muun – lietsonnalla ole sijaa. Ääriajattelua ruokkiva vihapuhe saattaa kanavoitua aikuisen miehen alhaiseksi kouluiskuksi.
Tällaiset murhenäytelmät jättävät jälkeensä vain viattomia uhreja ja traumatisoituneita nuoria.