Kotikuntani teki syyskuussa päätöksen suhtautua myönteisesti turvapaikanhakijaperheiden vastaanottamiseen. Vastuunkanto koettiin kunnassamme tärkeäksi, vaikka talous on kireällä. Nyt asiassa on edetty niin pitkälle, että Suomen Punainen Risti on vuokraamassa ensimmäiset asunnot kahdesta taajamasta. Uusia asukkaita kylille odotellaan marraskuun puolivälissä. Turvapaikanhakijalasten valmistavalle opetuksellekin on koulu valittuna.
Tiedon vahvistuttua aloittivat paikalliset vapaaehtoiset salamana huonekalujen, astioiden ja muiden tarvikkeiden keräämisen asuntoihin.
Ja yhtä nopeasti ilmoitettiin kuntalaisille järjestettävästä tilaisuudesta, jossa kunta ja SPR kertovat turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen suunnitelmista ja aikataulusta. Paikalle on tulossa myös poliisilaitoksen edustaja.
Luvassa on tiedonjakajien puolelta niin pätevä paketti, että uskon ja toivon monen ennakkoluulon ja epäilyn karisevan tuona iltana. Kotikulmillani on turvapaikanhakijoista käyty syksyn aikana monenlaisia keskusteluja. Onhan aivan kuntarajan toisella puolella turvapaikanhakijoiden kauttakulkupaikka eli transit-vastaanottokeskus. Siellä turvapaikanhakijat asuvat rekisteröinnin käsittelyn ajan.
Suhtautuminen vastaanottokeskuksen perustamiseen oli osittain nihkeää, osittain suopeaa. Tilojen käyttöä tuskin kukaan vastusti, olihan kyseessä tyhjenevä sairaala.
Ensimmäisten päivien juorut kertoivat metsään heitetyistä avustuspaketeista, joiden vaatteet eivät olleet kelvanneet turvapaikanhakijoille. Vastaavasti lahjoitustavaroiden lajittelija kauhisteli pusseista pursuavaa rikkinäisten ja likaisten vaatteiden määrää. Kuultiin myös silminnäkijäkertomuksia kymmenien henkilöiden letkoista, jotka heti tarpoivat valtatien vartta kohti lähintä kaupunkia. Vapaaehtoistyöntekijät taas osasivat kertoa, ettei kaikilla tulijoilla ollut varvastossuja kummempia jalkineita.
Suosituksi nousi tarina mummosta, joka lähikaupassaan näki turvapaikanhakijoiden maksavan ostoksiaan 500 euron seteleillä.
Näitä puheita jakoivat sekä aikuiset että lapset. Oman ala-asteikäiseni toivoin koulussa jäävän ulkopuolelle niistä kavereiden jutuista, joissa itää vihapuheiden siemeniä. Vapaaehtoistyöhön on jo lähtenyt niitäkin ihmisiä, jotka eivät hyväksy turvapaikanhakijoiden vyöryä Suomen rajan yli.
Hyvin kantansa perusteli se ystäväni, joka sanoi edelleen vastustavansa hallitsematonta maahanmuuttoa, mutta haluavansa auttaa niitä ihmisiä eteenpäin, jotka ovat jo täällä.