Perusopetuksen säästöt ja leikkaukset ovat jatkuneet vuodesta toiseen poliittisista ja taloudellisista suhdanteista riippumatta. Ikävimmin riittämätön rahoitus näkyy oppilaiden kolmiportaisen tuen toteutuksessa.
Luokanopettajat, aineenopettajat ja erityisopettajat laativat suuritöiset sekä ammatillista erityisosaamista vaativat pedagogiset asiakirjat ja suunnitelmat, silti lopputuloksena on jopa erityiseen tukeen oikeutettujen lasten ja nuorten “integroiminen” suuriin perusopetusryhmiin.
Säästösyistä toteutettu erityisopetuksen ja pienluokkien alasajo vaarantaa kaikkien oppijoiden oikeutta saada heille sopivaa opetusta.
Käytöshäiriöisten sijoittaminen tuetta yleisopetuksen luokkiin on myös turvallisuusriski. Väkivaltaisten oppilaitten erottaminen koulusta ei ongelmaa poista, sitä paitsi oikeus oppia kuuluu jokaiselle.
Kyse ei ole mistään marginaaliryhmästä: perusopetuksessa on n. 550 000 oppilasta, joista miltei 100 000 saa tehostettua tai erityistä tukea.
Osassa kuntia opetusta annetaan vain vähin mahdollinen eli lainsäädännön velvoittama tuntimäärä. Tämä asettaa oppilaat koulutuksellisesti eriarvoiseen asemaan.
Parinkin tunnin ero viikoittaisissa oppitunneissa kertautuu ajan myötä, ja peruskoulun läpikäytyään naapurikuntien oppilaiden saama opetuksen määrä voi erota jopa kokonaisen lukukauden verran. Toiselle asteelle ei tällöin pyritä yhtäläisistä lähtökohdista.
Koulutus ei ole silkka menoerä, vaan sen kautta pieni kansakunta saa vaikkapa yritystensä tarvitseman osaamisen ja ylipäätään menestyy. Lahjakkuutta, vähäistäkään, ei saa hukata.
Suomi on pitkään loistanut opetuksen ja oppimisen laatua mittaavissa mittareissa. Hyvien tulosten taustalla ei suinkaan ole panostaminen huippulahjakkaiden opetukseen, vaan heikoimmista huolehtiminen. Ketään ei ole jätetty, ja tässä suomalainen järjestelmä on ollut ylivertainen.
Nyt tulokset ovat huonontuneet ja nykyresursoinnilla sama suunta jatkuu.
Opettajien työuupumus lisääntyy. Oppilaiden ja oppimisen tukena on niukalti koulupsykologeja, kuraattorien vastuulla on valtavia oppilasmääriä eikä kouluterveydenhuolto ole kaikkialla likikään riittävällä tasolla.
Lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikat, osastot ja sitä myötä sairaalakoulut ovat ylityöllistettyjä ja osastopaikkoja joudutaan jonottamaan.
Kun koulusta kaikkien pedagogisten tukitoimien jälkeen lopulta tehdään lastensuojeluilmoitus, ei tapahdu mitään. Lastensuojelulle ilmoitus merkitsee tuen tarpeen pohdintaa, mutta mahdollisia tukitoimia ei kouluissa tiedetä. Ei yksikään lapsi tai nuori ole haalinut itselleen käytöspulmia, tunne-elämän vaikeuksia tai epävakaata kasvuympäristöä.
Tuloerojen kasvua suosiva politiikka syrjäyttää osan kansalaisista ja maksajiksi jäävät lapset ja nuoret, eivätkä he edes voi äänestää.
Eduskuntavaalit piirtävät kansakunnan linjan tulevaksi nelivuotiskaudeksi. Ilmastonmuutos, vanhustenhoiva, maahanmuuttajat, hävittäjähankinnat. Tärkeitä asioita kaikki, mutta huomisen Suomea luodaan perus- ja erityisopetuksessa.
Lasten ja nuorten koulutus on yhteinen asiamme, jokaiset vaalit ovat aina koulutusvaalit.
Matti Varismäki
hallituksen jäsen
Timo Hillman
puheenjohtaja
OAJ:n Kanta-Hämeen alueyhdistys