Kotiseututyö on antaa merkityksiä moneen. Suomen Kotiseutuliiton seitsemänkymmenen vuoden valtakunnallinen kotiseututyö on luonut kotiseuduillemme ja kotiseutuyhdistyksien työlle pitkän, kattavan ja merkityksellisesti kestävän kotiseutumielen: hyvän valtakunnallisen ja paikallisen kotiseutuhengen nosteen.
Yhteistyö kuntien, kotiseutuyhdistysten, kylien ja kotien kanssa tarjoaa parhaan mahdollisen toimintaympäristön tulevaisuudessakin osallisuuden ja läsnäolon ilmapiirissä myös nuorille.
Lue myös: Vuoden kotiseutuyhdistykseksi valittiin Hauho-Seura
Kulttuuritoimi ja elinvoima ovat kuntien tärkeitä tehtäviä. Kotiseutuliiton hallitusohjelmatavoitteet vuosille 2019–2023 painottavat kansalaistoiminnassa osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistavaa merkitystä, yhteisöllisyyden paikallista kehittämistä ja kestävän kehityksen edistämistä.
Kotiseututunne tulee juurista ja siitä, että saa olla osa yhteisöä: kuulumisen tunne hyväksytyksi tulemisesta.
Keskeisenä lähtökohtana on, että tunnemme sen seudun, missä asumme. Tunnemme itsemme. Ympärillä kaikki kuitenkin muuttuu. Kun kaikki tärkein on mukana, käsilaukkukin voi olla koti.
Maailma elää muutoksessa. Soditaan, luonto muistuttaa meitä katastrofeillaan ilmastonmuutoksesta, ihmisten hätä ja pelko tulevasta lisääntyy. Miten maahanmuuttajat kotoutetaan uusille kotiseuduille, kun oma kotiseutu on tuhoutunut?
Kotiseutuyhdistykset voisivat olla “koti” maahanmuuttajille. Yhdistys voisi laajentaa toimintaansa ja muodostaa turvallisen foorumin, missä maahanmuuttajien oma kulttuuri voisi näkyä ja samalla he toisivat uudenlaista elämää toimintaan.
Kotiseutuyhdistys voisi olla empaattinen mahdollistaja. Kotiseutulehdissä voisi olla myös heidän tarinoitaan. Näin oppisimme toinen toisiltamme.
Osallisuuden ja hyvinvoinnin merkitystä voidaan lisätä käytännön kotiseututyössä kehittämällä paikallista yhteisöllisyyttä.
Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen puhuu merkityksistä:
“Tämän ajan kipupiste kulminoituu kokemukseen elämän merkityksestä. Elämän mielekkyyden puute on meidän yltäkylläisyydessämme ihmisten suurin vihollinen. Hienoimmat hetket voivat liittyä aineettomiin asioihin. Ne ovat sosiaalisia kohtaamisia. Niissä hetkissä ihminen ei ole yksin ja eristyksissä, vaan päinvastoin.”
Yhteisön tuella on suuri merkitys kotiseudulla viihtymisen kannalta. Miten erilaiset kokemukset kanssasi jaetaan, miten tulet ja tunnet tulevasi hyväksytyksi, miten sivistyneesti ja sivistymättömästi kanssasi keskustellaan, millaiset käytöstavat ja toimintamallit ohjaavat asuinalueesi arvopohjaa ja ihmisyyttä.
Millainen henkinen, kulttuurinen ja sivistyksellinen, avoin, keskusteleva ja rakentava ilmapiiri kotiseudullasi on?
Yhteistyö kuntien, maakuntaliittojen, kotiseutu- ja kyläyhdistysten, kotien sekä muiden yhdistysten kanssa takaa hyvän tulevaisuuden kotiseututyölle.
Kotiseutuyhdistys on merkittävä paikallinen yhteistyökumppani monessa mm. paikallisidentiteetin rakentajana. Pienillä paikkakunnilla kannattaa yhdistää voimat ja tehdä yhdessä.
Parhaillaan kotiseututyö on keskustelua myös nuorten kanssa. Voimasanoina: anna nuorille puheenvuoro, kysy minkälaisen kotiseutuhengen he haluavat nostattaa paikkakunnalla, anna vanhempana heille tilaa ja mahdollisuus tulla mukaan kotiseututyöhön.
Luodaan katse esimerkiksi nuorisovaltuustoihin päin! Opasta, ohjaa ja tarjoa onnistumisen mahdollisuuksia.
Suomen Kotiseutuliitto peräänkuuluttaa osallistavaa yhteisöllisyyttä johtotähtenä monipaikkainen kotiseutu, monia meille rakkaita kotiseutuja ihmisineen ja muistoineen.
Kulttuuritoimi ja elinvoima ovat kuntien tärkeitä tehtäviä. Kulttuuri vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja paikkakunnan identiteettiä. On mukava asua paikkakunnalla, missä on aktiivista kulttuuritarjontaa.
Pienellä paikkakunnalla kilpaillaan aina osallistujista. Voimia yhdistämällä saadaan parhaat tulokset: läsnäololla, innostamalla, panostuksilla, sitoutumisella. Tärkeätä on positiivinen kotiseutumieli ja merkityksellisyys.
Elisa Göös
Janakkala-Seuran kunniajäsen
Hämeen Heimoliiton säätiön hallituksen jäsen
Kirjoitus on lyhennelmä Suomen Kotiseutuliiton vuosikirjassa 2019 julkaistusta artikkelista.