Viime vuosina Suomessa on oltu huolissaan miehistä ja pojista. Esillä on ollut vastakkainasettelua syrjäytyneiden miesten ja korkeasti koulutettujen naisten, sekä poikien heikon koulumenestyksen ja kympin tyttöjen välillä. ”Tasa-arvo on jo liian pitkällä”, arvelevat miesasiamiehet ja -naiset.
Vastakkainasettelu on keinotekoinen, eikä tämä ei ole mikään kilpailu, mutta tässä muutama tuore tilastofakta suhteellisuudentajua tuomaan:
Noin 50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi. Yläkoulussa ja toisella asteella opiskelevista tytöistä joka kolmas oli kokenut vuoden aikana seksuaalista häirintää ja joka kymmenes seksuaalista väkivaltaa.
Työelämässä naiset ovat paarialuokkaa: saman tutkinnon suorittaneet miehet sijoittuvat jo työuran alussa naisia vaativampiin tehtäviin ja myöhemmän urakehityksen on todettu voimistavan sukupuolten välisiä eroja. Naiset myös tienaavat vähemmän kuin miehet, jopa samasta työstä.
Sukupuolten palkkaero on Suomessa yli EU:n keskiarvon.
Nais- ja miesekonomien välinen selittämätön palkkaero on noin 11 prosenttia yksityisellä sektorilla ja neljä prosenttia valtiolla. Selittämätön – eli samasta työstä, samoilla ominaisuuksilla maksettu – palkkaero ei ole kaventunut yksityisellä sektorilla sitten 1990-luvun.
Useampi kuin joka kolmas alle 35-vuotias korkeasti koulutettu nainen kitkuttaa pätkätöissä, koska naisen vakinaistaminen on riski: vauvakulut koituvat edelleen naisen työnantajan maksettavaksi. Tämä epäkohta olisi syytä korjata heti. Ehkä silloin niitä vauvojakin alkaisi taas syntyä.
Ketä näistä vääryyksistä pitäisi syyttää?
Rakenteita, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Päättäjiä, jotka eivät halua purkaa epätasa-arvoa tuottavia rakenteita. Yksilöitä – miehiä ja naisia – jotka omalta osaltaan torpedoivat pyrkimyksiä tasa-arvoisempaan maailmaan. Tietämättömyyttä. Äitejä, isejä ja päiväkotien henkilökuntaa, jotka kasvattavat poikia eri tavoin kuin tyttöjä.
On nimittäin tutkittu, että pojilta vaaditaan kodeissa ja päiväkodeissa vähemmän kuin tytöiltä. Se jos mikä on väärin – poikia kohtaan. Se on karhunpalvelus, joka kostautuu myöhemmin.
Vaatikaa myös pojalta pienestä pitäen osallistumista kotitöihin, säännöstelkää pelaamista ja kännykän käyttöä, viekää kirjastoon ja lukekaa pojalle pienestä pitäen. Ja ennen kaikkea: antakaa rakkautta ja syliä. Pojat nimittäin saavat tutkitusti vähemmän fyysisiä hellyydenosoituksia kuin tytöt.
Kirjoittaja on kavioliitossa elävä viestintäasiantuntija ja vuorovaikutusvalmentaja.