Pisteet Hämeenlinnan kaupungin työsuojeluvaltuutettuna toimivalle Katri Juvoselle .
Kun Hämeen Sanomat tiedusteli Juvoselta, minkälaisista murheista Nummikeskuksessa työskentelevät opettajat ovat raportoineet, oli vastaus selkeä ja kiertelemätön.
Juvonen kertoi, että hänen pakeillaan on käynyt kymmenkunta opettajaa hälyyn ja muihin työskentely-ympäristön hankaluuksiin liittyen. Opettajat ovat kertoneet korvasärystä ja tinnituksen tyyppisistä kuulohäiriöistä.
Kuinka virkistävää suoruutta!
Lue myös: Tuohtunut äiti Nummen yhtenäiskoulun avoimesta oppimisympäristöstä: “Kokeilu, johon lapsi on joutunut tahtomattaan”
Kun reilu vuosi sitten kirjoitin kriittisesti avokonttoreista ja avoimista oppimisympäristöistä, sain muutamia opettajapalautteita.
Eräässä palautteessa annettiin lehdelle pyyhkeitä siitä, miten hampaattomasti olimme kirjoittajan mielestä käsitelleet Nummikeskusta ja Tuomelaa.
Opettaja oli erityisen huolissaan siitä, miten avoimet oppimisympäristöt vaikuttavat oppimistuloksiin. Hän kuitenkin katsoi, ettei opettajana voi julkisesti osallistua työpaikkaansa koskevaan keskusteluun.
Lue myös: Avokonttorin rotta täällä, terve!
Avoimilla oppimisympäristöillä on sekä puolustajansa että vastustajansa.
Ehdottoman hyvää sekä Tuomelassa että Nummikeskuksessa on se, että molemmat ovat uudenaikaisia, ehdottoman tarpeellisia ja turvallisia oppimisympäristöjä.
Avarakatseista olisi kuitenkin myöntää myös se, että me ihmiset olemme erilaisia.
Meluun ja suurin ihmisjoukkoihin sopeutuminen ei käy kaikilta tuosta noin vain. Kritiikin kuittaaminen pelkäksi muutosvastarinnaksi on puolestaan älyn laiskuutta.
Ja vaikka avoimiin tiloihin kriittisesti suhtautuvien joukko olisikin pienempi, ei heidän kokemuksiltaan pidä sulkea korvia. Välinpitämättömyyden hinta on aivan liian kova silloin, kun kyse on ihmisistä.
Nummikeskuksen suunnitteluprosessia arvosteltiin pitkin matkaa siksi, että käyttäjät kokivat tulleensa suunnittelussa sivuutetuiksi.
Rakennustekninen suunnittelu on toki parasta jättää ammattilaisille, mutta varmasti käyttäjien kuunteleminen olisi ollut suureksi hyödyksi.
Viimeistään nyt toivoisi niiden havahtuvan, joilla on mahdollisuus vaikuttaa.
Asioita on mahdoton muuttaa, jos ongelmista ei voi puhua ääneen.