Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Korona-aika rassaa perhedynamiikkaa, kun lapsuudenkodin roolit napsahtavat päälle

Korona toimii kuin aikakone. Perheissä on kaivettu lautapelit ja pelikortit esiin ja tv:ssä pyörivät maratonina Tankki täyteen ja Reinikainen sekä monet muut suosikkisarjat vuosien takaa.

Monessa perheessä on palattu menneeseen myös sikäli, että aikuiset lapset ovat syystä tai toisesta palanneet lapsuudenkotiinsa. Se on parhaimmillaan antoisaa, mutta voi olla myös rasittavaa.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut siirtyivät etäopetukseen maaliskuussa, ja samalla moni toisella paikkakunnalla opiskellut ja asunut nuori palasi vanhempiensa luokse.

Kuka lähti liikkumisrajoituksia pakoon, kuka kaipasi kodin jääkaappia. Kun myös ravintolat joutuivat sulkemaan ovensa, ei edes kavereiden kanssa bilettäminen tarjonnut syytä pysytellä opiskelupaikkakunnalla.

Monella syy on ollut taloudellinen, eli esimerkiksi opiskelija-asunnosta on luovuttu heti, kun se on kevään opintojen puolesta ollut mahdollista.

Oli syy mikä hyvänsä, koti saattaa tällaisessa tapauksessa käydä oudon ahtaaksi. Vaikka aikuinen lapsi on rakas, ei hänen kanssaan välttämättä jaksaisi enää jakaa sohvaa eikä tv:n kaukosäädintä. Kiistaa voi tulla vaikkapa täysin erilaisista vuorokausirytmeistä tai rahasta.

Sitä on tutkittukin, että lapsuudenperheessä omaksutut roolit säilyvät usein aikuisuuteen asti. Tämä pätee sisaruksiin ja heidän keskinäisiin väleihinsä, mutta myös vanhemman rooliin.

Kun vanhemmat ja heidän aikuiset lapsensa ovat useamman päivän saman katon alla, alkaa taantuminen. Tämä on monelle tuttua esimerkiksi joulunpyhistä tai yhteisistä viikonlopuista mökillä.

Kotiin palanneesta aikuisesta tyttärestä saattaa lapsuudenkodissa kuoriutua vanhemmilleen kiukutteleva teini. Aikuinen mies muuttuu oman huoneen ja jääkaapin väliä laahustavaksi urahtelijaksi.

Myös vanhemmat siirtyvät pahimmillaan joko pikkulasten vanhemmille ominaiseen paapomis- ja paimennusvaiheeseen tai teinien vanhempien kyttäämis-, lahjonta- ja uhkailumoodiin.

Mitään muuta lääkettä tähän pulmaan ei ole kuin keskusteleminen. Jos sohvalla makaava aikuisteini tai marmattava äiti alkaa käydä hermoille, asia kannattaa ottaa puheeksi. Ja onneksi meillä sentään pääsee myös ovesta ulos tuulettumaan!