Suomessa on kerrankin hallitus, jonka ministerit aktiivisesti ja hämmästyttävän selkeästi kommunikoivat median ja siten myös kansalaisten kanssa.
Kohu syntyi, kun kävi ilmi, että valtionvarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) on ostanut ministeriöiden laskuun henkilökohtaista opetusta omaan puheviestintään ja esiintymisjännityksen hallintaan.
On aivan erinomaista, että ministeri ymmärtää puheviestinnän merkityksen ja myöntää potevansa esiintymisjännitystä.
Suurin osa meistä jännittää julkista esiintymistä, miksei siis ministerikin.
Kulmuni on oivaltanut, että esiintymisjännitykseen löytyy lääkkeitä, ja osannut pyytää apua. Hän toimii malliesimerkkinä muillekin samasta ongelmasta kärsiville.
Joskus on parempi olla hiljaa
Kansanedustajille tarjotaan mahdollisuuksia opiskella vieraita kieliä jopa ulkomailla. Sekin on hyvä sijoitus, jos kielitaito on kapea tai jäänyt kehnoksi.
Jos kansan valitsema edustaja osaa kommunikoida hyvin vieraalla kielellä, siitä on hyötyä koko Suomelle. Mitä useammalla kielellä, sen parempi.
Vielä tärkeämpää on se, että kansanedustaja ja ministeri osaa puhua suomea ja ruotsia niin, että me sen ymmärrämme. Toivoisin muidenkin poliitikkojen kuin Kulmunin arvostavan selkeää kieltä ja ilmaisua. Muutamilta kansanedustajilta kuitenkin voisi odottaa ensisijaisesti käytöstapoja, kuten esimerkiksi Ano Turtiaiselta (ps.). Joskus on parempi olla hiljaa kuin puhua.
Sitä ihmettelen, että Kulmuni on ostanut puheviestinnän pikakoulutusta Tekir-nimiseltä firmalta ja maksattanut siitä 50 000 euroa veronmaksajilla, vaikka maassa on korkeakoulutettuja puheviestintään ja esiintymisjännitykseen perehtyneitä ammattilaisia. Puheviestinnän lehtorin vuosipalkka on käsittääkseni noin 50 000.
Erkki Löfberg
äidinkielen, kirjallisuuden ja puheviestinnän opettaja