Viikonloppu ei tuonut selkoa puolueen todellisesta tahtotilasta suuntaan tai toiseen.
Keskusta lähti noin vuosi sitten vaalitappionsa jälkeen mukaan punavihreään hallitukseen. Jo tuolloin hallitusyhteistyöstä ennustettiin haasteellista. Osa keskustalaisista koki jo heti alussa, että väärässä porukassa ollaan.
Käänteitä on vuoden mittaan riittänyt vähintään tarpeeksi – varsinkin kun maata on viime kuukaudet ravistellut historiallinen terveys- ja talouskriisi.
Reilussa vuodessa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on siirtynyt – toistaiseksi – kulisseihin, samoin Antti Rinne (sd.); ministeri Sirpa Paatero (sd.) lähti kertaalleen, nyt vuorossa oli valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.).
Rahakirstun vartijan verovaroilla maksettu esiintymiskoulutus näytti turhan pahalta.
Kulmunin tapauksen jälkipuinti on keskustassa vielä täysin kesken, eikä viikonloppu tuonut minkäänlaista selkoa puolueen todellisesta tahtotilasta suuntaan tai toiseen.
Yksi puhuu puheenjohtajan vaihtamisesta, toinen valtiovarainministerin nopeasta nimeämisestä, kolmas huhuilee jopa hallituksen kaatamisesta. Peli on siis käynnissä, monessa osoitteessa.
Hallituskumppanit seuraavat varmasti silmä kovana, mitä alhaisiin kannatuslukuihin jämähtäneen keskustan riveissä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä tämä päivä tuo asiaan valaistusta.
Varma kuitenkin on, että porvaripuolueella tekee tiukkaa vasemmistovetoisessa hallituksessa jatkossakin, jos ja kun talouslinjaa pidetään löysänä – eikä vastapainoksi työmarkkinoiden joustoja tai muita rakenteellisia talousratkaisuja näy tai kuulu.
Myös EU-rahaliiton sääntöjen muuttaminen koronan varjolla korpeaisi ainakin osaa keskustalaisista. Miljardeja ja taas miljardeja euroja on kaavailtu lähetettävän pohjoisesta etelään. Toisaalta keskustaa kiinnostanee ainakin soten mahdollinen maakuntamalli.
Koronakriisin aikana keskeistä valtiovarainministerin pestiä ei voi pitää poliitikkojen piipahduspaikkana, jollainen se on viime aikoina ollut.
Puolen vuoden pätkistä pitäisi päästä pidempikestoiseen tekemiseen. Ihan ensimmäisenä keskustan kuitenkin pitäisi päättää, mikä se haluaa tehdä ja olla.