Evon luonnosta tunnetaan pitkän tutkimushistorian myötä tuhatmäärin lajeja, mutta onko sinne asettunut nyt myös mörkö?
Kun ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) julkisti marraskuussa Evon päässeen jatkovalmisteluun uudeksi kansallispuistoksi, tuntui että alkaneessa keskustelussa monet jo näkivät mörköjen nousseen sammalikon seasta.
Evon retkeilyalueella ja laajalla metsäalueella on paljon käyttäjiä ja erilaisia intressejä, se oli ministeriössäkin tiedostettu. Niinpä Evon tiedekansallispuistohanketta valmisteleekin vuoden alussa aloittava, professori Atte Korholan vetämä työryhmä, joka sovittelee yhteen eri ryhmien tarpeita ja toiveita.
Ympäristöministeriö sai kaksi esitystä Evon kansallispuiston perustamiseksi.
Tutkijoiden ajatus tiedekansallispuistosta
Helsingin yliopiston tutkijoiden piiristä lähti ajatus uuden tyyppisestä tiedekansallispuistosta, joka Evon laajan metsäalueen kansallispuistotasoisen suojelun lisäksi esittelisi tiedettä ja tutkimusta niin että Evolla kulkevat pääsisivät seuraamaan meneillään olevaa tutkimusta ja itsekin kokeilemaan tieteen tekoa.
Ajatukseen liittyvät myös muun muassa avattavat eri teemojen tiedepolut. Jo nyt verkossa voi seurata majavien elämää.
Tiedekansallispuistoaloitteen takana oli mm. useita suuria luonnonsuojelujärjestöjä. Lisäksi kaksi Suomen luonnonsuojeluliiton piiriä, Etelä-Häme ja Pirkanmaa, teki yhdessä aloitteen kansallispuiston perustamiseksi Evolle. Molemmissa aloitteissa esitetty puisto olisi useita tuhansia hehtaareita, suurempi kuin nykyinen noin 4 500 hehtaarin Evon retkeilyalue.
Selvä tarve suurelle suojellulle metsäalueelle
Etelä-Suomessa on selvä tarve suurelle suojellulle metsäalueelle, etenkin riittävän suurille vanhoille metsille. Tutkimus toisensa jälkeen on kertonut metsälajien ahdingosta, kun ne eivät kykene sopeutumaan metsätalouden tuottamiin nuoriin, usein yhden puulajin hallitsemiin talousmetsiin ja jatkuviin hakkuisiin. Uhanalaisia metsälajeja tunnetaan yli 800.
Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain noin kolme prosenttia, kun Suomi on sitoutunut valtakunnalliseen 17 prosentin suojelutavoitteiseen.
Vanhat luonnontilaiset metsät ovat lähes kadonneet Etelä-Suomesta, ja jäljellä olevat rippeet ovat pieniä pirstaleita, joihin elinympäristöltään vaateliaat lajit on saarrettu. Lajien lukumäärän ja yksilömäärien lisäksi hupenemassa on lajien geneettinen monimuotoisuus, joka antaisi hiukan suojaa muutoksilta, kuten lämpenevältä ilmastolta.
Evon kansallispuisto sopisi erinomaisesti yhdeksi ratkaisuksi. Osana nykyistä retkeilyaluetta on jo kaksi edustavaa aarnialuetta, Kotinen ja Sudenpesänkangas, samoin luonnoltaan upea Evajärveä ympäröivä rajoitusalue. Vaihteleva topografia ja lukuisat vesistöt rikastavat osaltaan monimuotoisuutta.
Evolle on perustettavissa tuhansien hehtaarien kansallispuisto
Evo on Etelä-Suomen suurimpia yhtenäisiä metsäalueita, ja sinne olisi perustettavissa tuhansien hehtaarien kansallispuisto. Suojelutason nosto pienentäisi hakkuiden määrää, sallisi metsien ikääntyä luonnontilaisen kaltaisiksi, ja usein omaa kasvupaikkaansa laajempaa elinpiiriä vaativat lajit voisivat paitsi säilyä myös vähitellen levitä uusille alueille.
Etelä-Suomen metsien sukupuuttovelka ennakoi monien lajien katoavan iäksi. Evon nykyisellä retkeilyalueella on 14 EU:n luontodirektiivin tarkoittamaa Natura 2000 -luontotyyppiä, ja sieltä on tavattu yli 80 uhanalaista tai silmälläpidettävää eliölajia. Alue on erityisen arvokas lahopuun ja palaneen puun lajistolle. Evo olisi osa Suomen kansallisen velvoitteen täyttämistä. Lisäksi Evo sopisi mainiosti täydentämään Etelä-Suomen kansallispuistoverkostoa.
Esiin nousseet pelot tuntuvat liioitelluilta
Esiin nousseita mörköjä ovat olleet muun muassa Evon metsäopetuksen opetusmetsien riittävyys, partiolaisten toimintamahdollisuudet, retkeilyn rajoitukset, metsästys ja liikkuminen kansallispuiston tiestöllä. Jo julkistusvaiheessa tarkoituksena oli jättää puistorajauksen ulkopuolelle sekä Hämeen ammattikorkeakoulun opetusmetsä että partiolaisten käyttämä suuri Evon leirialue.
Pelot retkeilymahdollisuuksien rajoittamisesta statuksen muuttuessa tuntuvat kovin liioitelluilta. On vaikea nähdä tavallisen päivä- tai viikonloppuretkeilijän menettävän mitään. Reitistö, tulentekopaikat, telttailualueet ja muu retkeilyvarustus pysyy todennäköisesti vähintään ennallaan.
Nykyisissäkin kansallispuistoissa on leiriytymispaikkoja, pyöräreittejä, ja puistojen läpi kulkevaa tiestöä. Evon retkeilyalueella on nytkin haavoittuvimmilla alueilla ymmärrettäviä liikkumisrajoituksia.
Tulevat retkeilijöiden sukupolvet voittavat entistä monimuotoisemmissa ja elämyksellisemmissä metsissä liikkuessaan. Metsästys on Etelä-Suomen kansallispuistoissa pääsääntöisesti kiellettyä, joten se vaatii oman ratkaisunsa.
Työryhmä selvittää tarpeet ja ongelmakohdat
Atte Korholan vetämän työryhmän tarkoituksena on selvittää käyttäjäryhmien tarpeet ja ongelmakohdat sekä etsiä eri toimintoja palveleva rajaus. Mukana on eri käyttäjätahojen edustajia, ja puheenjohtaja on luvannut ryhmän ulkopuolelle jäävienkin Evon käyttäjien tulevan kuulluiksi. Toiveena on, että työryhmä löytää mörköjen sijaan mahdollisimman laajalti hyväksyttävän ratkaisun.
Viime kädessä Evon kansallispuistosta päättävät tekevät arvovalinnan, mikä painaa enemmän. Onko metsien hupeneva lajisto arvokkaampaa kuin vaikkapa metsästäjien toiveet? Mikä arvo on hiilinieluilla ja -varastoilla? Tai miten valtio käyttää metsiään, niin että vuosikymmeniä jatkunut monimuotoisuuden kuihtumisen kierre katkeaa, mihin Suomi on myös sitoutunut.
Evolla Suomi voi hieman lunastaa lupauksiaan.
Markku Karvonen
luontoharrastaja, Lepaa
Lue myös: Evon kansallispuisto on lottovoitto Hämeenlinnalle (mielipide, 28.12.2020)
Evon tiedekansallispuisto on laajassa valmistelussa (mielipide, 14.12.2020)
Evon kansallispuisto – Nyt tai ei koskaan (pääkirjoitus 18.11.2020)